maanantai 7. syyskuuta 2015

Erään kurpitsan tarina ja tuoksuvia herneitä


Vähän uutta, ruokapostaus. Kurpitsoja kasvoi tänä kesänä oikein mukavasti kasvilavoissa hevonkakan voimalla. 




Miehet saavat tehtyä chilinkasvatuksesta suurta hifistelyä. Minulla nämä ovat kasvaneet kasvihuoneessa melko vaatimattomalla hoidolla kesästä toiseen ilman mitään ihmetemppuja. Toisaalta minulle chilit ovat kausikasviksia eikä ympärivuotinen harrastus. Kuvassa on melko stydi 'Georgia flame'. Punastumaan eivät kyllä millään ennätä tänä kesänä, mutta makua riittää vihreänäkin.




Noin kilon painoinen kurpitsa ja 'Georgia flame' ennen...




...ja jälkeen. 
Sosekeitto = vauvanruoka, mutta asia on eri silloin, kun itsekasvatetusta laittelee. Resepti ei voisi olla helpompi: kurpitsaa, hieman vettä, chiliä oman maun mukaan ja 200 g tuorejuustoa oman maun mukaan (chilituorejuusto toimii erinomaisesti). Rahtunen suolaa viimeistelee samettisen elämyksen.





Onnistumisen kokemus: tuoksuherneet ovat kukkineet valtoimenaan kasvilavassa tavallisten herneiden joukossa. Huumaavan tuoksuisia kukkia on saanut kerätä maljakkoon vähintään kerran viikossa.






Kiinanasterit ovat loppukesän kukkia. Vasta viimeisen viikon sisällä ne ovat alkaneet availemaan nuppujaan. Nämä yksivuotiset ovat myös yllättäneet helppoudellaan.




Viikon hyönteiskuva: pienen selvittelyn jälkeen tämä osoittautui nelitäpläjääräksi. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti