lauantai 21. heinäkuuta 2018

Valokeilassa mehiläinen

Ulkona vallitseva trooppinen helle suo hyvän syyn istua alas ja päivittää. Kuvissani on usein hyönteisiä ja nyt olen innokkaana kuvannut mehiläisiä työssään. Valokuvaaminen on muuten hyvä keino siedättää pistävien hyönteisten pelkoa, konsti on toiminut ainakin minulla hyvin.

Kukkaset ylhäältä lukien: myskimalva, tuoksukurjenpolvi ja tähtiputki. Jokainen näistä on mainio mehiläishoukutin, mutta omien havaintojen mukaan myskimalva päihittää kaksi muuta.




maanantai 18. kesäkuuta 2018

Ötökkähotelli Pajupoukaman tyyliin




Ötökkähotellit ovat trendikkäitä. Ajatus niissä on hyvä, vaikkakin hieman epäillen suhtaudun niiden toimivuuteen. Oma paratiisimme on paratiisi myös hyönteisille ilman "hotellimajoitustakin". Vieressä on pieni metsikkö, jota ei olla käsitelty vuosikymmeniin. Pihan laidalta löytyy risukasoja, puupinoja sekä puutarhakomposteja. Osa pihasta on luonnontilassa. 

Kuvassa olevat ötökkähotellit eivät ole omaa keksintöä, mutta innostuin näistä yksinkertaisista malleista sen vuoksi, että ne ovat omalla tavallaan kauniita. Lisäksi ne toimittavat painon virkaa omenapuun oksissa.

torstai 14. kesäkuuta 2018

Köynnöstuki Pajupoukaman tyyliin


Pihan laidalla on alue, jossa on tarpeistoa puutarhan laittoon: löytyy pöllejä, harjaterästä ja heinäseipäitä sekä pätkiä heinäseipäistä. Kuvassa olevat seipään päät ovat nähneet parhaat päivänsä kauan aikaa sitten. Tökkäsin ne kuitenkin vielä hyötykäyttöön köynnöskrassien tueksi






Aasinsiltana köynnöstuesta köynnöksiin: kiinanlaikkuköynnös on muutamassa vuodessa kasvanut noin neljän metrin mittaan. Voiko kauniimpaa köynnöstä olla? Lehdet ovat keväällä ensi alkuun ruosteenpunaisen ja vihreän sävyissä, alkukesästä valkoisen kirjavat muuttuen valkoisilta alueilta vaaleanpunaisiksi. Parhaillaan köynnös kukkii pienin valkoisin kukin. Kukinnoissa on vahva kielomainen tuoksu. Kimalaiset pitävät tuoksusta erityisesti. Muistelen, että lajike olisi 'Annikki', mutta tähän mennessä se ei ole tehnyt  "minikiiveiksi" kutsuttuja syötäviä hedelmiä.


Actinidia kolomikta



Takapihalle kulku käy muhkeiden köynnösten välistä. Vasemmalla siperiankärhö Clematis sibirica ja oikealla vuosia sitten anopilta jakopalana saatu humala Humulus lupulus. Humalan tukena on täysimittaiset heinäseipäät. Niiden mitta ei riitä alkuunkaan ja jälleen (kuten muutamana vuonna aiemmin) mietin kivannäköistä jatkopalaa köynnösten tueksi. Kyllä se ajatus sieltä vielä syntyy. Ja jälleen mietin humalan käpyjen keräämistä kuivattavaksi. Meillä ei ole käyttöä oluen maustamiseen, mutta tekisi mieli kokeilla, vaikuttavatko kuivatut kävyt sängynpäädyssä tuoksuessaan rauhoittavasti.