Ja muita kevään kukkasia

Mukava yllätys: Helleborus niger, tuttavallisemmin jouluruusu heräsi kuolleista ja valaisee yksittäisenä tähtenä varjoisaa tuijan alustaa.

Idänsinililjat, Scilla siberica, valloittavat usein pihat ja puutarhat. Linssin läpi runsaslukuinen laji saa uusia ulottuvuuksia ja herkkä kauneus lumoaa.

Kasvitieteelliset tulppaanit ihastuttavat puutarhan metsäisessä osassa: kuvissa Tulipa tarda, muurahainen ja Tulipa turkestanica. Metsätulppanien, Tulipa sylvestris, aika on jo ohi. Nämäkään eivät joudu ensimmäisenä jänöjussien salaatiksi.

Tätä kuvaa katsellessa saattaa tulla jopa isänmaallinen olo

Kestosuosikkini kirjopikarililjat, Fritillaria meleagris.

Nuukuus iski turveharkko-ostoksilla. Kolme harkkoa parilla kympillä!!! Ei, ei ja ei. Lamppu syttyi tällä kertaa miehen päässä ja niinpä tuleva japanilaisvaikutteinen osio sai reunukset vanhoista omenapuu pölkyistä.

Japaninverivaahtera (Acer palmatum 'Bloodgood') talvehti viime talven valoisassa kellarin rapussa ja pääsi vasta nyt ulos. Lehdet ovat vielä vihreät, toivottavasti saavat kesän kuluessa saman dramaattisen tummuuden kuin viime vuonna. Puu jää näillä näkymin kesän jälkeen ulos, saa nähdä kuinka käy I-vyöhykkeen kasville...

Jouluruusut (Helleborus niger) saivat uuden paikan timanttituijan katveesta. Jospa nyt kasvu lähtisi käyntiin paremmin. Kuvausrekvisiitaksi osui kukkapenkkiin jäänyt pajuruukku, johon kaivelin orvokin siementaimia.