Pinkkiä ja piikikästä kauneutta

Vanhat sinipiikkiputket (Eryngium planum) osoittivat tänä kesänä taantumisen merkkejä, mutta eipä hätää. Äiteellä sattui olemaan muutama ylimääräinen taimi. Istutin ne keväällä purppuraheisiangervojen lomaan. Sattuipa yhdistelmä joka toimii!

Valkoisen tarhan piikikäs jäsen, sinipallo-ohdake (Echinops bannaticus). Tämän kesän tulokkaita. Ylemmässä kuvassa nupussa ja sitten täydessä kukassa pörriäisten suosionosoituksista nauttimassa. Jos sattuu pitämään erilaisista pallolaukoista, tämä kasvi hivelee silmää yhtä lailla.

Olen koko kesän miettinyt käyttöä ruostuneelle hellanluukulle. Siinä ulkorappujen syrjässä se kuitenkin on nököttänyt yhdessä äitienpäiväruusun ja valkoisten petunioiden kanssa.

Pieni, uskollinen kivikkovuohennokka (Erodium manescavii) jaksaa kukkia. Luin jostain, että tämä kurjenpolvea muistuttava kukka leviäisi holtittomasti, mutta ainakaan meillä ei ole tarvinnut huolehtia tänäkään kesänä. Sen sijaan rehevän, 30 cm kasvuston se kasvattaa vaatimattomallakin hoidolla.

Daaliat alkavat vasta nyt aukoa nuppujaan.

Lyhtykärhö (Clematis texensis) 'Princess Diana' kiipeilee heinäseipäistä kyhätyssä tuessaan ruusujen joukossa. Hankin eilen lisää kuninkaallisia; löysin valkoiseen tarhaan yllättävän elinvoimaisen 'Duchess of Edinburgh':n. Ensi kesää odotellessa...

Samaisella reissulla tein muitakin edullisia löytöjä: valkoiseen tarhaan marjakuusen ikivihreäksi sekä tuoksukurjenpolvea 'White Ness' ja sormivaleangervoja pari. Kivikkotarhaan löytyi piikkipäivikkiä. Ilta menikin istutellessa ja uutta, komeaa köynnöstukea värkätessä. Materiaali? Harjateräs, totta kai! Korkeutta pari metriä. Tein pienemmälle tuelle kaveriksi ja lisäsin muutaman okran värisen lasipallon koristeeksi. Yritän saada kunnollisen kuvan lähipäivinä. 

En malttanut odottaa pidempään: alla ihanat syysleimut. Tänään olin loppuillasta pitkästä aikaa puutarhan kimpussa. Heinäkuussa mieli jotenkin lamaantuu, ehkä aivot tarvitsevat välillä lomaa myös rakkaasta harrastuksesta. Rikkaruohot ovat päässeet paikoin riehaantumaan, kitkin niitä hikihatussa. Samalla mielessä olivat jo uudet ajatukset: parin perennapenkin laajennusvalmistelut ensi kevättä varten, siementaimien siirrot laajennuksiin, kasvilaatikoiden suunnittelu ynnä muuta. Välittämättä kuunkierrosta naksuttelin taustalla näkyvän unkarinsyreenin alaoksia huoletta saadakseni kulkuväylää helppokulkuisemmaksi. Terassin pielessä kasvavaa alppikärhöä uudistin myös. Siihen tarjoutui hyvä mahdollisuus samalla, kun vihdoin laitoimme kunnollisen köynnösritilän jota myöten se saa kasvaa vaikka parvekkeelle saakka.

Kivikkotarhan taustakasvina viihtyy vihdoin sinipiikkiputki (Eryngium planum). Pari vuotta se jaksoi mököttää siirtonsa seurauksena, mutta nyt näyttää jo varsin kivalta. On pörriäisten suosikki, kuten kuvasta näkyy. Nyt hyönteisillä on melkoinen hyörinä käynnissä. Sudenkorennot risteilevät sankoin joukoin metsästämässä pikkusyötävää ja mikä mahtavinta, mehiläiset ovat ilmaantuneet jostain. Perhosten vuosi sen sijaan näyttää olevan surkeahko.