tiistai 29. heinäkuuta 2014

Floksit ynnä muuta


Nyt täytyi turvautua nettiin ja yrittää etsiä lajikenimiä alla oleville syysleimuille. Saattaa mennä nimet oikein tai sitten ei. Kauniisti kukkivat jo ja arviolta viikon kuluttua ovat kauneimmillaan. Otetaan sitten ryhmäkuva :). Leimut ovat jaloangervojen ja kuunliljojen ohella sitä sakkia, joita on pakko jakaa ensi keväänä. Tuppaa penkit olemaan melko täysiä.


Phlox paniculata 'Elli' (v.pun.) ja 'Frau Anton Buchner'

Phlox paniculata. Syreenileimu, syysleimujen kantamuoto.

Phlox paniculata 'Wilhelm Kesselring'


Liljat kukkivat värikkäänä. Keväisin ja syksyisin olen nakannut kunnolla kanan- tai hevonkakkaa päälle ja kukinta on runsas.




Yksittäinen punaväriminttu (Monarda didyma). Näitä on jo melkoinen puska ritarinkannusten ja malvojen vieressä sekä muutamassa muussa paikassa puutarhassa. Sain lähipiiristä vinkin maistaa punaista kukintoa; maistuu karkille, nam! 


Kärhöjä


Muutaman päivän kesälomareissu osui viikonloppuna pahimpaan helleaikaan. Kotiin palatessa piha näytti lohduttomalta. Rakkaimmat valkoiset jaloangervot olivat ruskettuneet ja arimmat kukat lehdet nuupallaan. Paahteen kivikkotarhassakin oli vaisut tunnelmat. Kärhöt, liljat ja syysleimut sentään olivat sinnitelleet läpi kuumien päivien.

Pistiäisen toukat olivat tehneet tuhojaan alppi- ja pensaskärhöissä oikein urakalla. Onneksi mokomat jättävät jalommat, suurikukkaiset rauhaan. Nämä kukkivat nyt ihanasti.


Loistokärhö (Clematis 'Ville de Lyon')



Tarhalyhtykärhö (Clematis 'Princess Diana')

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kuvakimara



Taannoin laitoin kelloista juttua ja unohdin mainita näistä pisamakelloista (Campanula punctata). Kukinnon koko on ihmeellinen, kuten kädelläni yritän kovasti näyttää.






Tämän vuoden hankinta, kyläkurjenpolvi (Geranium pratense 'Double Jewel'), kukassa. Ei ainakaan ensi alkuun näytä kerrannaiselta, katsotaan mitä tulevat vuodet tuovat ulkonäköön.





Sikuria (Cichorium intybus) oli turha yrittää mahduttaa kokonaisena kuvaan, sillä miehenmittaiseksi olivat muutamat tupsut venähtäneet. Kukkivat minulla ensimmäistä kertaa. Yksi kukka taitaa kestää vain päivän mutta varressa niitä riittää. Jokin kalvakka hämähäkki halusi mukaan kuvaan enkä estellyt.




Jalokurjenpolvi (Geranium 'Orion') on kukkinut kiitollisesti monta vuotta. Erittäin pitkä kukinta-aika heinäkuusta myöhälle syksyyn tekee tästä suosikin. 




Ruusuruohoa (Knautia arvensis) ja jättiverbenaa (Verbena bonariensis). Ruusuruoho on kasvatettu siemenistä itse ja kasvusto tuuheutuu näemmä jo toisena vuonna. Kuvassa fiinimpi puutarhaan jalostettu, mutta ilokseni pistin merkille, että pikkuniityssä kukkii ensimmäinen maatiaisversio. Sen siemenet kuljetin kotipuolesta Itä-Suomesta, jossa sitä vielä näkee tienpientareilla. Kuva ei taaskaan anna oikeutta jättiverbenalle, jonka ihanat violetit kukat ponkaisevat muun kukkamassan yli hennon mutta kestävän vartensa varassa.


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Ruusuja ja liljoja


Heinäkuiset omat "piha-ajat" ovat menneet erilaisissa maalaus- ja terassinkäsittelytöissä, puutarha jutut hieman taka-alalla. Tässä ruusutarhan viimeiset. Ylhäällä äitienpäivänä saatu ja kokopesun kokenut Easy Eleganse -ruusu 'Kashmir'. Tänään leikkasin yhden valtavan kukinnon maljakkoon; en tiedä onko omassa maassa kasvaneella jokin erityinen kauneusarvo, mutta kyseistä ruusua piti ihailla ja tuoksutella hetki hartaana. Keskellä muutaman vuoden sinnitellyt 'Mozart', joka vaikuttaa vetelevän viimeisiään. Ruusujen kukinnot alkavat olla jo muuten ohi tältä kesältä, mutta onneksi samassa kasvavat liljat aloittelevat omaa värikästä eloaan.




keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Pioni nro 2 kukassa

'Festiva Maxima'. Ikävä kyllä yksi kolmesta aiemmin elinvoimaiseksi luulemastani nupusta on näivettynyt parissa päivässä. Iloitsen siis suuresti jo tästä yhdestä.


Ensimaistiaiset

Saanko ylpeänä esitellä: kesän ja elämän ensimmäiset itsekasvatetut kesäkurpitsat. Johan olivat maukkaita! Kaikki muukin lautasella oleva kuvausrekvisiitta päätyi tämänpäiväiseen salaattiin. Pensaskrassilajike 'Whirlybird mahogany'.


Kasvihuoneesta ja ryytirenkaasta

Väliaikatietoja ja kuvia. Kasvihuoneessa tomaatit, paprikat ja chilit voivat suhteellisen hyvin. Tosin kastelua ei saisi päästää tauolle lainkaan. Etenkin tomaatit pahastuvat helposti ja joissakin tomaateissa näyttäisi olevan latvamädän alkua. Onneksi kuitenkin suurin osa asukeista on ok. 

Kurkkuyrtti on metka kasvi. Kylvin muutama vuosi sitten ja edelleen pilkistelee sieltä täältä yksittäisiä kasveja sekä ryytirenkaasta että ympäristöstä. Kiva syötävä kukka vaikkapa kakun koristeeksi. 




Virkeitä pullukoita.




Ja kas, siellähän kurkistaa paprikan poikanen. Lajike on keväällä Virosta tilatuista siemenistä. Kukkii erittäin runsaasti ja poikasia on jo useita. Yllättäen on poikasesta alkaen musta. Tämänvuotiset paprikat ovat kaikki mustia.




Syötävä on myös tämä kehäkukka. Sattuipas löytymään ei-keltaista keväällä siemenostoksilla, minulla kun on pieni ongelma keltaisten kukkien suhteen.




Tästä pöheiköstä on ollut vaikeaa saada kunnon kuvaa eikä tämäkään mikään priima ole. Joka tapauksessa kyseessä on toinen ryytirenkaista eli vanhoista kaivonrenkaista, joihin kylvän/istutan milloin mitäkin. Tänä vuonna tässä renkaassa etualalla korissa oregano ja timjami, taustalla minttua, lehtipersiljaa ja persiljaa sekä kehäkukkaa ja kurkkuyrttiä. Taimikasvatuksessa salkoruusua ja akileijaa.


lauantai 12. heinäkuuta 2014

Pioni kukassa


Hankin elämäni ensimmäiset pionit vasta viime kesänä eivätkä odotukset olleet suuret kukinnan suhteen tälle kesälle. Tässä on kuitenkin toinen 'Felix Croussen' kukista, otos eilisillalta. 'Festiva Maximaan' on näillä näkymin aukeamassa kolme kukkaa, kymmenkunta nuppua näivettyi. Muutama äidiltä saatu yksilö päätti vielä miettiä, kelpuuttaako pihaamme vai ei.




Takapihan kukkapenkissä saavat kasvaa ne, jotka leviävät reippaina: ritarinkannukset, värimintut ja myskimalvat (kuvassa etualalla). Ritarinkannukset kohoavat parhaimmillaan yli kahteen metriin. Ihanan hempeä väripari tämä malvojen ja kannusten yhdistelmä. 

Malva moschata




Piti näpsäistä myös aiemmin mainitusta etupihan puolivillistä niitystä kuva palavarakkauden aikaan. Taustalla "kanala", joka on saanut lainausmerkit vasta meidän aikaan. Ehkä joskus koittaa päivä, jolloin "kanala" kunnostetaan....

Lychis chalcedonica

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Parin päivän helle sateiden jälkeen ja johan on kaikkea kivaa!

Jalopähkämöt  (Stachys machranta) kukkivat jättipoimulehtien ja jaloangervoiden seurassa.




Jalokallioiset (Erigeron speciosus)




Ruusu, jonka lajiketta en muista. Neonpinkkiä väriläiskää.




Ensimmäiset päivänliljat (Hemerocallis) Tämän pitäisi olla 'Bela Lugosi', mutta ihmeen hailakka tänä vuonna.



Kellot

Juhannuksen jälkeen kellokukat puhkeavat kukkaan yksi toisensa jälkeen. Meiltä löytyy vuohenkelloa (riesaksi asti), kissankelloa, harakankelloa, karpaattienkelloa ja nuo alla kuvatut: ylhäällä partakelloa (Campanula barbata) ja kahdessa alemmassa ukonkelloa (Campanula latifolia). Ukonkellot kasvavat pihatienvarren puolivillissä niittykaitaleessa yhdessä palavarakkauden, päivänkakkaroiden, virnojen, tähkätädykkeiden ynnä muiden kanssa. Valkoinen ukonkello on komea hämärtyvässä kesäillassa.










torstai 3. heinäkuuta 2014

Ruusutarhassa onnenruusu availee kukkiaan. Tämä ruusu on mieleinen kauniin kasvutapansa vuoksi; noin 1,5 m oksat ovat lyhythaaraisia ja kaartuvat kauniisti. Parin vuoden sopeutumisen jälkeen näyttää siltä, että kukinnosta tulee tänä kesänä runsas.



Karkulaiset


Kierrellessä havaittua: pari ihanaa akileijaa sekä vuorikaunokkeja. Kaunokit on mistä lie ja akileijat suurella todennäköisyydellä äidin tarhasta. Tuo vaaleankeltainen on valehtelematta lähes nyrkinkokoinen. Loppuillasta perkasin rusokirsikoiden ympäristön, johon on hiljattain istutettu tummakeijuangervoa, purppurahappomarjaa, viiruhelpiä ja pihakäenkaalia. Miehen projekti, mutta ei pistänyt pahakseen kun talikon varteen tartuin ja käsittelin alueen. Olen puolivarkain vallannut pienen kulmauksen projektista, ja se kulmaus nimettiin miehen toimesta "Hylättyjen kukkien hautausmaaksi".











keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Puuppolan aarteita

Sateinen iltapäivä piristyi kummasti, kun sain vierailla työkaverin tiluksilla. Ihana pihapiiri ja niin säntillinen, että omat pöheiköt tuntuivat kotiintullessa vähintään villeiltä. Kotiinviemisiksi sain peräkontillisen vaikka ja mitä! Karpaattienkelloa, kirjovuohenputkea, kanadanvuokkoa, saniaista, idänunikkoa, lehtoängelmää, kuolanpionia ja tillipionia (toinen kuulema vanhaa perua). Ei muuta kuin istutushommiin heti lapsen nukkumaan mentyä, onneksi älysin eilen ennakoida ja tein pienet laajennukset penkkeihin. Kirjovuohenputken istutin visusti erilleen, aion ensi keväänä istuttaa sen kaveriksi purppuraomenapuun. Jaettavaa alkaisi olemaan itselläkin...

Samalla pientä kitkemistä, jota on pakko jatkaa huomenissa. Hieman ihmeissäni huomioin myös viimekesäisen pionihankinnan, Festiva Maximan, nuppujen näivettymisen. Mikähän mahtaa olla vaivana? Enää kolme pullukkaa nuppua, toivottovasti niille ei käy kuinkaan.

Uusista tulokkaista ei ole nyt kuvaa, sen sijaan villistä kivikosta on.