sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kevätprojektina pohjaton risuruukku



Metsikön laidassa on mukavaa asustella ja harrastaa vaikkapa risutöitä. Pari hetkeä inspiroitumista Tarja Heikkilän upeiden risutyökirjojen äärellä ja eikun hommiin. Vesurilla ja oksasaksilla ensin tuulenkaadosta karkeampi perkuutyö...



...pohjalle kiepautus parista pajunvitsasta. Aihioon rautalangat kiinni ja sitten vain risuja niputtain kerros kerrokselta. Oksasaksien kaverina kärkipihdit ja puolalanka 0,7 mm. 


Tunti tai kaksi ja valtava kasa risuja on puristunut ruukuksi. Erittäin hyvää lihasharjoitusta käsille. Työtä tehdessä uudet ajatukset risutöiden aiheiksi mielessä...


Orvokkien uusi koti.


Kirsikoita ja omenankukkia


Ihmettä sai odottaa neljä vuotta, mutta pari viikkoa sitten piti hieraista silmiään. Toden totta, rusokirsikassa (Prunus sargentii)oli ainakin viisi kukkaa!! Mikä onnen hetki. 





Ja ihmeet sen kuin jatkuivat: viime vuonna pihamme nuorissa kirsikoissa oli pari kukkaa, nyt kukkapilvet! Kuvassa Valkoisen tarhan suklaakirsikka (Prunus cerasus 'Chokoladnaja')





Myös Pekka ja Valkea kuulas höttöilevät kuin hattarat.




torstai 26. toukokuuta 2016

Kevätprojektina tiilikäytävä

 Kevät on kulunut pihalla voimia etsien ja voimaantuen. Kamera on välillä ollut mukana, mutta kompuutterille saakka tallennuksia ei ole tähän mennessä ilmaantunut. Kevät on oheisista kuvista kehittynyt jo kesäksi, mutta ei anneta asian häiritä.

Niin miten voimia kerätään - tekemällä über raskaita hommia. Kaikenlainen kärrääminen on hyvä: kompostin, hiekan, kivien. Myös lapioiminen ja talikoiminen, kääntäminen ja vääntäminen on hyväksi. 

Kasvihuoneen edessä oli alkujaan pikkuruinen tiilikuisti. Ja ympäri tonttia erilaisia vanhoista tiilistä koottuja grillihökötyksiä (ilmeisesti jokainen entinen asukas oli näin halunnut jättää muistomerkin itsestään). Lisää tiiliä lähimetsikössä. Tuumasta toimeen siis: lopputuloksena tiiligrilleistä siistitty pihapiiri ja ah niiiin trendikkään rustiikkinen tiilipinta. Ja hieman jomotusta talven aikana näivettyneissä käsivarsissa.



Totta puhuen tein tuon latomistyön kahteen kertaan, alla olevissa kuvissa mielestäni epäonnistunut ensimmäinen yritys hirvittävän notkelman kanssa. Toisella kerralla ymmärsin pohjatyön merkityksen hieman paremmin...




"Kyllä kelpaa tallustella" arvioi työmaavalvoja Laku.