Tämän vuoden "suurprojektina" on ollut oman kasvimaan perustaminen. Sen lisäksi, että olen jo pari vuotta intoillut villivihanneksista (joita meidän maatilkulla riittää), niin olen yhä enemmän miettinyt sitä, missä ja millä ruoka on kasvanut. Tästä ajatus omaan kasvimaahan lähti.
Kasvimaan perustaminen ei ole pikkujuttu. Vallankaan kun periaatteena kaikissa puutarhatoimissa on mahdollisimman vähäinen koneiden käyttö sekä ehdoton ei myrkyille ja keinolannoitteille.
Aluksi tarkka suunnittelu sijainnille eli tontin valoisin paikka. Sitten rajaus summanmutikassa ja kevyt talikolla kääntö n. 30 m2. Mukavaa kuntoilua yhdelle naiselle muutamaksi illaksi. Kuva huhtikuun lopulta.
Sitten kasvipenkkien laadinta: osaan tukeva hevosenlantalataus ja osaan tavaraa rannasta eli menneiden vuosien muistoja järvenpohjasta. Tässä tunnustus...pintakerrokseen pussimultaa, MUTTA vain tänä vuonna. Alueen rajaus vanhoilla sokkelimuoteilla, sillä kukaan ei halua koiran pissaa mausteeksi. Tämän talon koirille kuvan psykologinen este toimii. Kuva toukokuun alkuviikoilta
Ja kuva tältä päivältä. Hevosenlanta osiossa viihtyvät ravinnesyöpöt: avomaankurkut, talvi-, öljysiemen- ja kesäkurpitsat, tomaatit ja tilli. Loppuosassa maanparantajat eli härkä-, pensas- ja ruusupavut sekä sokeri- ja silpoydinherneet. Väleissä retiisiä ja salaattia. Lisäksi kasvimaalla pitää olla kukkia.. kesäkukkaseos plus maanparantajat ja yrttihaudukkeisiin sopivat: auringonkukka, kehäkukka, kääpiösamettikukka, kamomillasaunio ja sitruunaväriminttu. Ai niin, vähän mangoldia ja krassia syötäväksi ja silmäniloksi. Nurmikkoa on pariin otteeseen jo leikattu ja kaikki leikkuujäte päätyy katteeksi kuten kuvasta näkyy.
Kesän edetessä lisää tästä aiheesta.
