Ruusujen ja liljojen kauneutta

Pari ihanasti kukkivaa uutta ruusua esittelyssä: ylempänä neilikkaruusu F. J Grootendorst ja alempana bourbonruusu Louise Odier. Lisäksi kasvussa on teresanruusu Therese Bugnet, joka ei pienellä alullaan ennätä tänä kesänä kukkimaan. Etenkin Louise Odier hurmaa herkällä kauneudella ja upealla tuoksulla.

Tämän kesän kukkakuvat ovat melko hämäriä sateisuudesta johtuen, mutta liljat sain kuvattua auringon paisteessa. Liljat toipuivat oikein mukavasti viimesyksyisestä jako-operaatiosta, mutta luultavasti ensi kesänä ne kukkivat vielä runsaammin. Näiden lisäksi kukassa oli vielä keltaista ja valkoista, mutta sateet tärvelivät ensimmäisten liljojen kukinnot melko pian. Alinna oleva lilja (3 sipulin joukko) täyttää tarhan uskomattoman huumaavalla tuoksulla ja olenpa tavannut kukintojen nieluista mehiläisiä kököttämässä, mahtaako jokin nektari kukissa erityisesti viehättää niitäkin?

Tällä hetkellä kaikkein lumoavin näky: elokuinen maisema järvelle. Sielu lepää...

Puutarha villiintyy

Loppukesän kukkijoita pihaniityllä. Tämä pieni niittypahanen kasvaa siten, että pihaamme ajaessa näyttää siltä, että talo nököttää keskellä niittyä. Se on perustettu ihan ensimmäisinä vuosina, silloin kun etupiha oli pelkkää hiekkamaata. Tuolloin heittelin jonkin niittysiemenseoksen ja lisäksi palavarakkauden siemeniä köyhään maahan. Vuosi vuoden perään ihastun tähän yhä enemmän. Niitystä löytyy ainakin: palavarakkaus, päivänkakkara, rantatädyke (oletan, tai sitten tähkätädyke on vain kasvanut vähän liikaa), maitohorsma, mäkikuisma, ukonkello, kissankello, harakankello, ketoneilikka, ahdekaunokki, ruusuruoho, harjaneilikka, puna-apila. Ruusuruohon näin tänä kesänä ensimmäistä kertaa ja ilahduin, sillä niiden siemenet olen kuljettanut kotipuolesta. Myös harjaneilikan olen vasta parina vuonna havainnut, kyseiset siemenet ovat tämän pihapiirin jäänteitä. Niityn hoito on helppoa hommaa: elokuussa viikate viuhumaan ja viikon kuluttua niitetty kasviaines kompostiin. Palavarakkauden kulmausta olen hieman kompostilla lannoittanut kaiken varalta. Toisinaan lupiini yrittää tunkeutua niittyyn, mutta yritykseksi jää.

Pihatien toisella puolella kasvaa viehkosti harjaneilikoita ja peurankelloja heinikossa.

Rannassa kasvaa jo ilahduttavan paljon rantakukkaa, kuvaan sattui vain tämä :).

Repe Sorsa iltauinnilla

Hyötytarhasta

Tältä näyttää kasvihuoneessa ja tämän kesän uutuuslavoissa. Tässä vaiheessa kesää kevään urakointi kasvisten parissa tuntuu kaukaiselta muistolta. Kun jälkikasvu kerää ja maistelee itsekasvatettuja herneitä suu messingillä, mieli heltyy jo suunnittelemaan paria uutta kasvilavaa ensi kesäksi.

Tomaatteja taitaa olla se kahdeksan lajiketta ja alla muutamasta kuva.

Indigo Apple

Madeira

Italian spagetti

Kasvihuoneen sekalaista kasvikuntaa: yrttejä, paprikoita ja muutama perennan siemen potissa
 miettimässä kasvaisko vai ei

Tummalehtistä basilikaa ja salkoruusun alkuja

Näin siinä käy, kun jälleen kerran haksahdin ajatukseen, että eihän näin pienestä siemenestä voi mitään suurta kasvaa...ensi kesänä muistan varsinkin kurpitsojen kohdalla, että kaksi per lava on ehdottomasti maksimi. Lavojen koko on 100 x 120 ja niitä on kaksi päällekkäin. Ne on eristetty maasta vanhalla isolla puuvillamatolla ja maisemointikankaalla. Miehen vinkistä eristin vielä sisäpinnat patolevyillä, jota oli jäänyt muutama vuosi sitten tehdystä salaojaurakasta. Pohjalla on kottikärryllinen hiekkaa, kottikärryllinen hevonkakkaa ja muistaakseni joko 140 tai 210 litraa pussimultaa. 

Kasvilavat muutama viikko sitten

Kurpitsat ja kehäkukat eiliseltä

Herneitä ja "koristeena" pari ylijäämä petuniaa