Perhosten leikkiä

Vau, mikä perhospäivä tänään olikaan! Kaksi vanhaa syysmaksaruohoa olivat uskomattomia magneetteja: neitoperhosia ja amiraaleja oli parhaimmillaan parikymmentä. Muutamia yökkösiä, yksittäinen sitruunaperhonen ja ihmeitten ihme, yksi nokkosperhonen. Nokkosperhosia ei ole näkynyt kahteen kesään, joten katselin näkyä lähes tippa silmässä. Keväällä hankintaan muutama syysmaksaruoho lisää. 

Neitoperhonen kiinanasterilla

Neitoperhonen syysmaksaruoholla

Amiraalit purjeet pystyssä

Nokkosperhonen huilailee helminukkajäkkärällä

Amiraaliperhosia ja neitoperhosia syysmaksaruoholla

Amiraaliperhonen

Neitoperhonen purppurapunalatvalla

Viikonlopun puutarhapuuhina oli yleistä siistimistä ja yhden pikku projektin aloittaminen. Tyhjensin vanhan kaivonrenkaan, siivosin mullat rikkaruohojen juurista ja kuljetin ritarinkannus- väriminttupenkkiin. Miksi? No siksi, että kaivonrenkaaseen rakentuu oleskelupihan vesiaihe lorisevine lähteineen. Viereisen kaivonrenkaan tyhjentämisen jätin suosiolla toiselle kertaa. Siihen puolestaan rakentuu harjateräksestä komea kärhötuki, joka toivon mukaan ennen pitkää peittää varsin ikävän näköisen likakaivon varoitusvilkun.

Mummolan syksy

Viikonloppu vanhempien luona. Aurinko paistoi, muuttomatkalla olevat hanhet kaakattivat lähipellolla ja puutarhassa oli syksyn sävyjä.

Pihasaunalle johtavan nurmipolun ylle kaartuu valtava kanukka. Syksyn kukista kukassa jalokurjenpolvi, värimintut, syysvuokko ja kallionauhukset.

Yksi mummolan ihmeistä: ruostekukat (Crocosmia x crocosmiiflora) hehkuvat ties monetta vuottaan takapihalla. Ne ovat selviytyneet IV-vyöhykkeen talvista päälle haravoidun lehtipatjan alla. Luultavasti pihassa on myös suotuisa pienilmasto.

Kivikkotarhaa.

Syyssyrikässä (Buddleja davidii) kuhisi kymmenittäin neitoperhosia. Tämä siis toinen ihme pihalta. Muita arkoja selviytyjiä ovat olleet pensasmagnolia ja japaninverivaahtera.

Lumikärhö (Clematis 'Summer snow')valtoimenaan vastavalossa.

Ja sitten pikkuisen kotiinviemistä. Pusseista löytyy persiljaa, lehtikaalia ja mangoldia, sipuleiden alta porkkanoita. Laatikon sisällön istutin nyt iltasella kukkapenkkeihin; idänunikon, akileijan ja inkarvillean siementaimia. Käsilaukkuun kätkin tarhakylmänkukan, valkoisen ritarinkannuksen ja valkoisen idänunikon siemeniä.

Kiitos äiti ja isä!

Erään kurpitsan tarina ja tuoksuvia herneitä

Vähän uutta, ruokapostaus. Kurpitsoja kasvoi tänä kesänä oikein mukavasti kasvilavoissa hevonkakan voimalla. 

Miehet saavat tehtyä chilinkasvatuksesta suurta hifistelyä. Minulla nämä ovat kasvaneet kasvihuoneessa melko vaatimattomalla hoidolla kesästä toiseen ilman mitään ihmetemppuja. Toisaalta minulle chilit ovat kausikasviksia eikä ympärivuotinen harrastus. Kuvassa on melko stydi 'Georgia flame'. Punastumaan eivät kyllä millään ennätä tänä kesänä, mutta makua riittää vihreänäkin.

Noin kilon painoinen kurpitsa ja 'Georgia flame' ennen...

...ja jälkeen. 

Sosekeitto = vauvanruoka, mutta asia on eri silloin, kun itsekasvatetusta laittelee. Resepti ei voisi olla helpompi: kurpitsaa, hieman vettä, chiliä oman maun mukaan ja 200 g tuorejuustoa oman maun mukaan (chilituorejuusto toimii erinomaisesti). Rahtunen suolaa viimeistelee samettisen elämyksen.

Onnistumisen kokemus: tuoksuherneet ovat kukkineet valtoimenaan kasvilavassa tavallisten herneiden joukossa. Huumaavan tuoksuisia kukkia on saanut kerätä maljakkoon vähintään kerran viikossa.

Kiinanasterit ovat loppukesän kukkia. Vasta viimeisen viikon sisällä ne ovat alkaneet availemaan nuppujaan. Nämä yksivuotiset ovat myös yllättäneet helppoudellaan.

Viikon hyönteiskuva: pienen selvittelyn jälkeen tämä osoittautui nelitäpläjääräksi.