En malttanut odottaa pidempään: alla ihanat syysleimut. Tänään olin loppuillasta pitkästä aikaa puutarhan kimpussa. Heinäkuussa mieli jotenkin lamaantuu, ehkä aivot tarvitsevat välillä lomaa myös rakkaasta harrastuksesta. Rikkaruohot ovat päässeet paikoin riehaantumaan, kitkin niitä hikihatussa. Samalla mielessä olivat jo uudet ajatukset: parin perennapenkin laajennusvalmistelut ensi kevättä varten, siementaimien siirrot laajennuksiin, kasvilaatikoiden suunnittelu ynnä muuta. Välittämättä kuunkierrosta naksuttelin taustalla näkyvän unkarinsyreenin alaoksia huoletta saadakseni kulkuväylää helppokulkuisemmaksi. Terassin pielessä kasvavaa alppikärhöä uudistin myös. Siihen tarjoutui hyvä mahdollisuus samalla, kun vihdoin laitoimme kunnollisen köynnösritilän jota myöten se saa kasvaa vaikka parvekkeelle saakka.

Kivikkotarhan taustakasvina viihtyy vihdoin sinipiikkiputki (Eryngium planum). Pari vuotta se jaksoi mököttää siirtonsa seurauksena, mutta nyt näyttää jo varsin kivalta. On pörriäisten suosikki, kuten kuvasta näkyy. Nyt hyönteisillä on melkoinen hyörinä käynnissä. Sudenkorennot risteilevät sankoin joukoin metsästämässä pikkusyötävää ja mikä mahtavinta, mehiläiset ovat ilmaantuneet jostain. Perhosten vuosi sen sijaan näyttää olevan surkeahko.