Ötökkähotelli Pajupoukaman tyyliin

Ötökkähotellit ovat trendikkäitä. Ajatus niissä on hyvä, vaikkakin hieman epäillen suhtaudun niiden toimivuuteen. Oma paratiisimme on paratiisi myös hyönteisille ilman "hotellimajoitustakin". Vieressä on pieni metsikkö, jota ei olla käsitelty vuosikymmeniin. Pihan laidalta löytyy risukasoja, puupinoja sekä puutarhakomposteja. Osa pihasta on luonnontilassa. 

Kuvassa olevat ötökkähotellit eivät ole omaa keksintöä, mutta innostuin näistä yksinkertaisista malleista sen vuoksi, että ne ovat omalla tavallaan kauniita. Lisäksi ne toimittavat painon virkaa omenapuun oksissa.

Köynnöstuki Pajupoukaman tyyliin

Pihan laidalla on alue, jossa on tarpeistoa puutarhan laittoon: löytyy pöllejä, harjaterästä ja heinäseipäitä sekä pätkiä heinäseipäistä. Kuvassa olevat seipään päät ovat nähneet parhaat päivänsä kauan aikaa sitten. Tökkäsin ne kuitenkin vielä hyötykäyttöön köynnöskrassien tueksi

Aasinsiltana köynnöstuesta köynnöksiin: kiinanlaikkuköynnös on muutamassa vuodessa kasvanut noin neljän metrin mittaan. Voiko kauniimpaa köynnöstä olla? Lehdet ovat keväällä ensi alkuun ruosteenpunaisen ja vihreän sävyissä, alkukesästä valkoisen kirjavat muuttuen valkoisilta alueilta vaaleanpunaisiksi. Parhaillaan köynnös kukkii pienin valkoisin kukin. Kukinnoissa on vahva kielomainen tuoksu. Kimalaiset pitävät tuoksusta erityisesti. Muistelen, että lajike olisi 'Annikki', mutta tähän mennessä se ei ole tehnyt  "minikiiveiksi" kutsuttuja syötäviä hedelmiä.

Actinidia kolomikta

Takapihalle kulku käy muhkeiden köynnösten välistä. Vasemmalla siperiankärhö Clematis sibirica ja oikealla vuosia sitten anopilta jakopalana saatu humala Humulus lupulus. Humalan tukena on täysimittaiset heinäseipäät. Niiden mitta ei riitä alkuunkaan ja jälleen (kuten muutamana vuonna aiemmin) mietin kivannäköistä jatkopalaa köynnösten tueksi. Kyllä se ajatus sieltä vielä syntyy. Ja jälleen mietin humalan käpyjen keräämistä kuivattavaksi. Meillä ei ole käyttöä oluen maustamiseen, mutta tekisi mieli kokeilla, vaikuttavatko kuivatut kävyt sängynpäädyssä tuoksuessaan rauhoittavasti. 

Ystävyyttä yli rajojen

Puutarhakauppias varoitteli vuosia sitten katsuraa ostaessani siitä, että ilo saattaa olla lyhytaikainen. Vuosia on kulunut muutama ja puusta on kasvanut mahdollisesti pihan kaunein pikkupuu. Ja miten ihmeellinen tuoksu puusta leviää syksyllä lehtien kellastuessa ja varistessa; piparkakku ja tuore leipä kuvaavat tuoksua parhaiten. Yhtälailla katsuran lähellä kasvaa kohta kymmenettä vuotta japaninverivaahtera, jonka ylimmät oksat toisinaan paleltuvat. Pihan suojaisimmasta paikasta on kysymys ja vanhat koivunkannot antavat elinvoimaa osaltaan.

 Puun juurella hehkuu kesäkullero. Kyseinen yksilö juroi muutaman vuoden, mutta olisiko kasvien kumppanuus muuttunut jo ystävyydeksi?

Katsura - Cercidiphyllum japonicum ja kesäkullero -Trollius chinensis

Kuin huomaamatta tämän osan tunnelmasta on kehittynyt hieman itämainen. 

Metsätarhassa mieli lepää.