Hyötytarhasta

Tältä näyttää kasvihuoneessa ja tämän kesän uutuuslavoissa. Tässä vaiheessa kesää kevään urakointi kasvisten parissa tuntuu kaukaiselta muistolta. Kun jälkikasvu kerää ja maistelee itsekasvatettuja herneitä suu messingillä, mieli heltyy jo suunnittelemaan paria uutta kasvilavaa ensi kesäksi.

Tomaatteja taitaa olla se kahdeksan lajiketta ja alla muutamasta kuva.

Indigo Apple

Madeira

Italian spagetti

Kasvihuoneen sekalaista kasvikuntaa: yrttejä, paprikoita ja muutama perennan siemen potissa
 miettimässä kasvaisko vai ei

Tummalehtistä basilikaa ja salkoruusun alkuja

Näin siinä käy, kun jälleen kerran haksahdin ajatukseen, että eihän näin pienestä siemenestä voi mitään suurta kasvaa...ensi kesänä muistan varsinkin kurpitsojen kohdalla, että kaksi per lava on ehdottomasti maksimi. Lavojen koko on 100 x 120 ja niitä on kaksi päällekkäin. Ne on eristetty maasta vanhalla isolla puuvillamatolla ja maisemointikankaalla. Miehen vinkistä eristin vielä sisäpinnat patolevyillä, jota oli jäänyt muutama vuosi sitten tehdystä salaojaurakasta. Pohjalla on kottikärryllinen hiekkaa, kottikärryllinen hevonkakkaa ja muistaakseni joko 140 tai 210 litraa pussimultaa. 

Kasvilavat muutama viikko sitten

Kurpitsat ja kehäkukat eiliseltä

Herneitä ja "koristeena" pari ylijäämä petuniaa

Koristetarhassa just nyt

"Puutarhurilla" on ollut hieman kesälomaa ja kokonaiskuva tarhasta on tällä hetkellä hieman levoton. Sen verran olemme siipan kanssa ahkeroineet, että rantaa on siistitty ja taistoon karhunköynnöstä sekä lupiineja vastaan olemme käyneet viikatteen ja ruohonleikkurin kanssa. Kaikkea kivaa heinäkuisesta tarhasta jokatapauksessa löytyy. Useassa kuvassa vilahtaa jokin pölyttäjä, joita pihalla surisee tuhansittain. Mikä parasta, naapurit ovat innostuneet mehiläistarhauksesta! Iltalukemisena minulla on ollut nyt Riku Cajanderin Luontopiha; innoittavaa luettavaa!

Tähtiputket (Astrantia major) parhaassa kukassaan

Mikä mahtaa olla tämä pioni?
Kotoisin äidin tarhasta ja nyt kolmen vuoden odotuksen jälkeen se kukkii!

Sama pioni, taustalla kurjenpolvi 'Orion'

Mehiläinen elokuunasterin (Aster amellus) kukassa

Pisamakellot (Campanula punctata)

Mehiläinen harjaneilikassa (Dianthus barbatus)

Kimalainen maksaruohon kukassa

Kylmän kesän ansiosta ketoneilikat (Dianthus deltoides)
kukkivat poikkeuksellisen pitkään

Lumipalloheiden kohtalon kesä

Mikä on tämä kärhö? Selvinnee joskus.
Myös äidin tarhasta kotoisin.

Puntarointipenkki ja valkoisen tarhan alku

 Jokainen tavara löytää paikkansa, niin myös nämä punnukset. Nappasin ne keväällä mukaani ystävän pihakirpparilta. Japanilaisosion ja kivikkotarhan väliin rakentui lopulta tällainen liuskekivipolku, jonka päässä punnukset nököttävät. Oikealla puolella rusokirsikka, takana atsalea, päivänliljoja ja kotkansiipisaniaiset. Saniaiset ryhmittelen vielä nätimmin ja pari atsaleaa olisi tarkoitus tuohon lisätä. Lisäksi polun varteen jotain ikivihreää. Kahdessa punnuksessa on aivan sattumalta sama vuosiluku kuin miltä talomme on, kolmannessa on talon isännän synnyinvuosi.

Näkymä vastakkaisesta suunnasta. Betonipenkki on talon vanhoista ulkoportaista osa (toinen vastaava odottelee metsän reunassa omaa loppusijoitustaan). Penkillä istuessa voi sitten puntaroida asioita, haaveilla, ihailla, suunnitella, rauhoittua, kuunnella lintujen laulua ja kimalaisten pörinää. Alue on vasta aluillaan, mutta on jo yksi lempipaikoistani pihassa. Hiljaa hyvä tulee.

Ajatus valkoisesta tarhasta on jalostunut tämän kesän aikana. Kyseessä on talomme eteläpuolinen piha-alue. Valkoinen ryhmä sijoittuu tuonne puupation taakse. Vasemmalla puolella sijaitsee valkoinen kasvihuoneemme, oikealla puolella puolestaan on leikkimökki.

Tässä tuota taustapenkkiä hieman lähempää. Totuuden nimissä mukana on paria muutakin väriä, mutta pääosin valkoista. Takaosassa nyt pari vuotias nuokkusyreeni, tornionlaakson ruusu ja suklaakirsikka. Köynnöstukeen kiertyy sininen kärhö. Ryhmän keskeltä löytyy perhoangervoa, tähkähietaliljaa, paratiisililjaa, valkoista ohdaketta, valkoista siperiankurjenmiekkaa. Etualalla myös pari yksivuotista petuniaa ja punarevonhäntää. Kaikki kurjenmiekkoja lukuunottamatta olen siirtänyt muualta puutarhasta. Ja juu, takanaolevat vuohenputket ovat ihan tarkoituksella siinä, sillä monet hyönteiset ilahtuvat niiden olemassaolosta ja itsekin pidämme keveän kauniista kukinnoista. Vuohenputket joutuvat kuitenkin alueen kasvaessa vetäytymään, onneksi ne saavat vapaasti kasvaa rajan takaisella autiotontilla. Muutama ikivihreiden ryhmä tulee sitomaan alueen yhteen ja suunnitelmissani on vääntää toinen suurempi harjaterästuki, johon sijoittuu kärhö nro 2.

Pionikuulumisia: kiinanpioni (Paeonia lactiflora 'Felix Crousse') kukkii.