Floksit ynnä muuta

Nyt täytyi turvautua nettiin ja yrittää etsiä lajikenimiä alla oleville syysleimuille. Saattaa mennä nimet oikein tai sitten ei. Kauniisti kukkivat jo ja arviolta viikon kuluttua ovat kauneimmillaan. Otetaan sitten ryhmäkuva :). Leimut ovat jaloangervojen ja kuunliljojen ohella sitä sakkia, joita on pakko jakaa ensi keväänä. Tuppaa penkit olemaan melko täysiä.

Phlox paniculata 'Elli' (v.pun.) ja 'Frau Anton Buchner'

Phlox paniculata. Syreenileimu, syysleimujen kantamuoto.

Phlox paniculata 'Wilhelm Kesselring'

Liljat kukkivat värikkäänä. Keväisin ja syksyisin olen nakannut kunnolla kanan- tai hevonkakkaa päälle ja kukinta on runsas.

Yksittäinen punaväriminttu (Monarda didyma). Näitä on jo melkoinen puska ritarinkannusten ja malvojen vieressä sekä muutamassa muussa paikassa puutarhassa. Sain lähipiiristä vinkin maistaa punaista kukintoa; maistuu karkille, nam! 

Kärhöjä

Muutaman päivän kesälomareissu osui viikonloppuna pahimpaan helleaikaan. Kotiin palatessa piha näytti lohduttomalta. Rakkaimmat valkoiset jaloangervot olivat ruskettuneet ja arimmat kukat lehdet nuupallaan. Paahteen kivikkotarhassakin oli vaisut tunnelmat. Kärhöt, liljat ja syysleimut sentään olivat sinnitelleet läpi kuumien päivien.

Pistiäisen toukat olivat tehneet tuhojaan alppi- ja pensaskärhöissä oikein urakalla. Onneksi mokomat jättävät jalommat, suurikukkaiset rauhaan. Nämä kukkivat nyt ihanasti.

Loistokärhö (Clematis 'Ville de Lyon')

Tarhalyhtykärhö (Clematis 'Princess Diana')

Kuvakimara

Taannoin laitoin kelloista juttua ja unohdin mainita näistä pisamakelloista (Campanula punctata). Kukinnon koko on ihmeellinen, kuten kädelläni yritän kovasti näyttää.

Tämän vuoden hankinta, kyläkurjenpolvi (Geranium pratense 'Double Jewel'), kukassa. Ei ainakaan ensi alkuun näytä kerrannaiselta, katsotaan mitä tulevat vuodet tuovat ulkonäköön.

Sikuria (Cichorium intybus) oli turha yrittää mahduttaa kokonaisena kuvaan, sillä miehenmittaiseksi olivat muutamat tupsut venähtäneet. Kukkivat minulla ensimmäistä kertaa. Yksi kukka taitaa kestää vain päivän mutta varressa niitä riittää. Jokin kalvakka hämähäkki halusi mukaan kuvaan enkä estellyt.

Jalokurjenpolvi (Geranium 'Orion') on kukkinut kiitollisesti monta vuotta. Erittäin pitkä kukinta-aika heinäkuusta myöhälle syksyyn tekee tästä suosikin. 

Ruusuruohoa (Knautia arvensis) ja jättiverbenaa (Verbena bonariensis). Ruusuruoho on kasvatettu siemenistä itse ja kasvusto tuuheutuu näemmä jo toisena vuonna. Kuvassa fiinimpi puutarhaan jalostettu, mutta ilokseni pistin merkille, että pikkuniityssä kukkii ensimmäinen maatiaisversio. Sen siemenet kuljetin kotipuolesta Itä-Suomesta, jossa sitä vielä näkee tienpientareilla. Kuva ei taaskaan anna oikeutta jättiverbenalle, jonka ihanat violetit kukat ponkaisevat muun kukkamassan yli hennon mutta kestävän vartensa varassa.