Tuliaisia

Valkoinen ja perinteinen violetti pihasyreeni saapuivat eilen meille. Nyt on miettimistä sijoittelussa, sillä näiden lisäksi pitäisi löytää paikka kolmelle unkarinsyreenille. Rääpäleet ovat sinnitelleet rannassa kolmisen vuotta ilman minkäänlaista kasvua (ovat elossa vihreistä lehdistä päätellen).

Matkassa oli myös belliksiä, keisarinpikarililjojen muhkeita sipuleita, sinilemmiötä ja alppikärhöä.

Huomenna on puutarhakevään kohokohta, retki Tommolan tilalle Leivonmäelle. Taimiluetteloa on plarattu edestakaisin, ihanuuksia on lähes loputtomasti. 

Tomaateissa on ensimmäiset kukat.

Lumipalloheisi on aloittamassa kukintaansa. Minun silmiin se on kaunein juuri nyt, kun kukat ovat vielä sähäkän vihreät. Toukat, ilmeisesti heisinälvikkään, ovat löytäneet tiensä puskaan. 

Lumipalloheisi (Viburnum opulus)

Tulppaanit itseväännetyn perennatuen taustalla

Särkyneitä sydämiä

Luonto on tasoitellut kesän tuloa ja viime päivät ovat olleet viileät. Särkyneet sydämet (Lamprocapnos spectabilis) ja kevätpikkusydämet kasvavat jo tuuheina. Viime kesänä hankittu särkynyt sydän 'Valentine' on erityisen kiehtova tummanpuhuvine lehtineen, mutta ainakaan vielä se ei ole kukkaan asti ennättänyt. Ilahtuneena huomasin, että valkoinen 'Alba' on tuottanut yhden jälkeläisen marjakuusen juurelle. Ensimmäiset iirikset ja akileijat ovat myös availemassa nuppujaan.

Omenapuun juurella nukkuu pieni enkeli. Kesän kuluessa uinailu jatkuu tuoksukurjenpolvien siimeksessä.

Alppikärhö (Clematis alpina) availee nuppujaan. Parina vuonna olen harkinnut alppi- ja siperiankärhön alasleikkausta, mutta en vaan henno tehdä sitä. Molemmista on yllättäen tullut hyötykasveja pihassa pesiville pikkulinnuille. Emot ovat nimittäin hoksanneet mehevät kärhöpistiäisen toukat, jotka ilmestyvät keskikesällä tuhotöihinsä. Luonto on tässä tapauksessa löytänyt tasapainon ja vauriot ovat pikkuhiljaa lintujen ansiosta pienentyneet.

Tänään aukesivat ensimmäiset omenapuun kukat. Ikävä kyllä puutarhasta ei löydy vuotta 2009 vanhempia omenapuita. Edellisen omistajan toimesta kaikki vanhat omenapuut kokivat kohtalonsa ja päätyivät polttopuiksi. Nyt meillä on kolme: 'Valkeakuulas', 'Punakaneli' ja 'Pekka'. Värkkäsin kiviporauksissa epäonnistuneista kivistä ja paksusta rautalangasta muutaman painon 'Pekan' oksiin.