Ruusutarhassa onnenruusu availee kukkiaan. Tämä ruusu on mieleinen kauniin kasvutapansa vuoksi; noin 1,5 m oksat ovat lyhythaaraisia ja kaartuvat kauniisti. Parin vuoden sopeutumisen jälkeen näyttää siltä, että kukinnosta tulee tänä kesänä runsas.

Karkulaiset

Kierrellessä havaittua: pari ihanaa akileijaa sekä vuorikaunokkeja. Kaunokit on mistä lie ja akileijat suurella todennäköisyydellä äidin tarhasta. Tuo vaaleankeltainen on valehtelematta lähes nyrkinkokoinen. Loppuillasta perkasin rusokirsikoiden ympäristön, johon on hiljattain istutettu tummakeijuangervoa, purppurahappomarjaa, viiruhelpiä ja pihakäenkaalia. Miehen projekti, mutta ei pistänyt pahakseen kun talikon varteen tartuin ja käsittelin alueen. Olen puolivarkain vallannut pienen kulmauksen projektista, ja se kulmaus nimettiin miehen toimesta "Hylättyjen kukkien hautausmaaksi".

Puuppolan aarteita

Sateinen iltapäivä piristyi kummasti, kun sain vierailla työkaverin tiluksilla. Ihana pihapiiri ja niin säntillinen, että omat pöheiköt tuntuivat kotiintullessa vähintään villeiltä. Kotiinviemisiksi sain peräkontillisen vaikka ja mitä! Karpaattienkelloa, kirjovuohenputkea, kanadanvuokkoa, saniaista, idänunikkoa, lehtoängelmää, kuolanpionia ja tillipionia (toinen kuulema vanhaa perua). Ei muuta kuin istutushommiin heti lapsen nukkumaan mentyä, onneksi älysin eilen ennakoida ja tein pienet laajennukset penkkeihin. Kirjovuohenputken istutin visusti erilleen, aion ensi keväänä istuttaa sen kaveriksi purppuraomenapuun. Jaettavaa alkaisi olemaan itselläkin...

Samalla pientä kitkemistä, jota on pakko jatkaa huomenissa. Hieman ihmeissäni huomioin myös viimekesäisen pionihankinnan, Festiva Maximan, nuppujen näivettymisen. Mikähän mahtaa olla vaivana? Enää kolme pullukkaa nuppua, toivottovasti niille ei käy kuinkaan.

Uusista tulokkaista ei ole nyt kuvaa, sen sijaan villistä kivikosta on.