Sateinen iltapäivä piristyi kummasti, kun sain vierailla työkaverin tiluksilla. Ihana pihapiiri ja niin säntillinen, että omat pöheiköt tuntuivat kotiintullessa vähintään villeiltä. Kotiinviemisiksi sain peräkontillisen vaikka ja mitä! Karpaattienkelloa, kirjovuohenputkea, kanadanvuokkoa, saniaista, idänunikkoa, lehtoängelmää, kuolanpionia ja tillipionia (toinen kuulema vanhaa perua). Ei muuta kuin istutushommiin heti lapsen nukkumaan mentyä, onneksi älysin eilen ennakoida ja tein pienet laajennukset penkkeihin. Kirjovuohenputken istutin visusti erilleen, aion ensi keväänä istuttaa sen kaveriksi purppuraomenapuun. Jaettavaa alkaisi olemaan itselläkin...
Samalla pientä kitkemistä, jota on pakko jatkaa huomenissa. Hieman ihmeissäni huomioin myös viimekesäisen pionihankinnan, Festiva Maximan, nuppujen näivettymisen. Mikähän mahtaa olla vaivana? Enää kolme pullukkaa nuppua, toivottovasti niille ei käy kuinkaan.
Uusista tulokkaista ei ole nyt kuvaa, sen sijaan villistä kivikosta on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti