Tuliaisia

Valkoinen ja perinteinen violetti pihasyreeni saapuivat eilen meille. Nyt on miettimistä sijoittelussa, sillä näiden lisäksi pitäisi löytää paikka kolmelle unkarinsyreenille. Rääpäleet ovat sinnitelleet rannassa kolmisen vuotta ilman minkäänlaista kasvua (ovat elossa vihreistä lehdistä päätellen).

Matkassa oli myös belliksiä, keisarinpikarililjojen muhkeita sipuleita, sinilemmiötä ja alppikärhöä.

Huomenna on puutarhakevään kohokohta, retki Tommolan tilalle Leivonmäelle. Taimiluetteloa on plarattu edestakaisin, ihanuuksia on lähes loputtomasti. 

Tomaateissa on ensimmäiset kukat.

Lumipalloheisi on aloittamassa kukintaansa. Minun silmiin se on kaunein juuri nyt, kun kukat ovat vielä sähäkän vihreät. Toukat, ilmeisesti heisinälvikkään, ovat löytäneet tiensä puskaan. 

Lumipalloheisi (Viburnum opulus)

Tulppaanit itseväännetyn perennatuen taustalla

Särkyneitä sydämiä

Luonto on tasoitellut kesän tuloa ja viime päivät ovat olleet viileät. Särkyneet sydämet (Lamprocapnos spectabilis) ja kevätpikkusydämet kasvavat jo tuuheina. Viime kesänä hankittu särkynyt sydän 'Valentine' on erityisen kiehtova tummanpuhuvine lehtineen, mutta ainakaan vielä se ei ole kukkaan asti ennättänyt. Ilahtuneena huomasin, että valkoinen 'Alba' on tuottanut yhden jälkeläisen marjakuusen juurelle. Ensimmäiset iirikset ja akileijat ovat myös availemassa nuppujaan.

Omenapuun juurella nukkuu pieni enkeli. Kesän kuluessa uinailu jatkuu tuoksukurjenpolvien siimeksessä.

Alppikärhö (Clematis alpina) availee nuppujaan. Parina vuonna olen harkinnut alppi- ja siperiankärhön alasleikkausta, mutta en vaan henno tehdä sitä. Molemmista on yllättäen tullut hyötykasveja pihassa pesiville pikkulinnuille. Emot ovat nimittäin hoksanneet mehevät kärhöpistiäisen toukat, jotka ilmestyvät keskikesällä tuhotöihinsä. Luonto on tässä tapauksessa löytänyt tasapainon ja vauriot ovat pikkuhiljaa lintujen ansiosta pienentyneet.

Tänään aukesivat ensimmäiset omenapuun kukat. Ikävä kyllä puutarhasta ei löydy vuotta 2009 vanhempia omenapuita. Edellisen omistajan toimesta kaikki vanhat omenapuut kokivat kohtalonsa ja päätyivät polttopuiksi. Nyt meillä on kolme: 'Valkeakuulas', 'Punakaneli' ja 'Pekka'. Värkkäsin kiviporauksissa epäonnistuneista kivistä ja paksusta rautalangasta muutaman painon 'Pekan' oksiin.

Terassitouhuja ja sipulikukkia

Ettei otsikko enempää johtaisi harhaan, on heti sanottava että minä en laittanut tänään tikkuakaan ristiin terassin eteen. Mies sen sijaan käytti osan helteisestä päivästä siihen, että takapihan betonista laadittu terassin perustus sai vihdoin siistin päällysteen puusta.

Hellelukemissa mentiin, joten päätin tyytyä vain kuvaamiseen ja kasvihuoneasukkien kasteluun. Kesäkurpitsat ovat itäneet muutamassa päivässä. Lähipäivinä on pakko siirtää viimeiset chilit, paprikat ja tomaatit lopullisille sijoilleen. Tavoitin illan suussa pari yksilöä porotuksesta lurpahtaneena, joten pakko kiirehtiä.

Piti muutama otos napsaista puutarhan sipulikukista. Kun on useamman vuoden istuttanut tulppaaneja perennapenkkeihin ja jättänyt ne sitten rauhaisaan eloon, keväisin ei tiedä millaisia maasta pulpahtaa. Lisäksi huonomuistisena ja laiskana kirjanpitäjänä autuaasti unohtaa kevääseen mennessä, mitä tuli syksyllä maahan laitettua. Joka kevät yhtä iloista yllätystä!

Nämä kaunokaiset muistaakseni laitoin viime syksynä. Alkuun vain valkoista ja kellertävää, punastuu vanhetessaan

Todella iloinen yllätys, näitäkään en muistanut laittaneeni. Narsissi se on. Lajike?

Kartiovalkokuusen katveessa. Muistaakseni jotain vanhempaa perua...

Tämän sentään jo tunnistin, valkonarsissi (Narcissus poeticus). Piilotteli itseään viherherukan alla. Ihana tuoksu!

Tomaattien kuulumiset

Kaikessa hiljaisuudessa harson alla on tapahtunut kasvun ihme: osa tomaateista lähentelee puolta metriä! Pisimmät kaverit päätyivät lopullisiin astioihin. Nämä 12 l raksaämpärit ovat palvelleet jo muutaman vuoden. Joka vuosi päätän hankkia kasvusäkkejä, vaan nuukuus iskee aina kriittisellä hetkellä. Tällä kertaa istutustaktiikkana oli laittaa vajaa puolet hiekkaa pohjalle ja puutarhamultaa päälle. 

Tämä vuosi on erikoistomaattien, mutta minulla on sama teema jatkunut monta vuotta. Miksi ihmeessä kasvattaisin kotona sellaista, mitä saa kaupan laarista ostaa? Tänä vuonna tilasin kaikki siemenet Seemnemaailmasta Virosta. Pelkästään tomaattilajikkeita oli tarjolla satoja, loppukeväästä kymmeniä! Hintataso vähintään kohtuullinen, toimitus nopea, itivät myös erinomaisesti. Kymmenkunta erilaista löytyy meiltä mm. 'Black Elephant', 'Schkoladny', 'Cardinal Mazarini'. 

Kesäkurpitsan kylvöt jäivät viime tippaan, katsotaan mitä syntyy. Ovat tuossa etualalla. Kylvin samalla loput kosmoskukan siemenistä. 

Herneet olivat itäneet. Niitä ihmettelimme tänään samalla kun kylvimme neidille oman kesäkukkapenkin. 

Nämä tulppaanit jaksoivat vielä terhakkaasti nousta maan uumenista ja ilahduttaa katsojaansa. Sain tämän joukon Hollannin tuliaisina pari vuotta sitten. Laadukkaita leidejä, en ole sen kummemmin hoidellut kuin varret katkaissut kukinnan jälkeen. 

Tontilta löytyy melkoisia kivenlohkareita, jotka ovat aikojen saatossa saaneet sammalta ja muuta kasvustoa ylleen. Tänään pihalla käyskennellessä huomasin, että kalliokielot (Polygonatum odoratum) ovat kohta kukassa. Kuvassa myös maksaruohoa, olisikohan kaukasianmaksaruoho? Villiintyneitä kasveja täältä löytyy enemmänkin mitä nuo kuvailutekstini esimerkit. Olen havainnoinut vuosien varrella lukuisia maksaruohoja, sammalleimua, harjaneilikoita (niittyosa loppukesästä liekehtien), tiikerililjan, juhannusruusun, lehtoakileijaa, raparperia, tuoksuvatukkaa, suikeroalpia, karviaisen. Keltakurjenmiekka rannassa lienee luonnonvarainen.

Tämän päivän hommat olivat simppelit: kaivoin alat aiemmin kuvatuille mustaherukoille ja tuikkasin pistokkaat maahan. Mies ajeli ensimmäistä kertaa nurmikon tänä kesänä ja minä huolehdin ruohosilpun perennapenkkiin katteeksi. Ei vaan kottikärryllinen tahtonut riittää alkuunkaan, seuraavaa kertaa odotellessa...

Humulus lupulus

Tänään sain appivanhemmilta pari humalan juurakkoa. Toiset istutin heinäseiväsaitaa, toiset riukuaitaa vasten kasvamaan. Kivien pyörittelyä, pensaskärhön siirto ja terassin kesäkuntoon laitto. Kärhön mukana taisi siirtyä myös pisamakelloa ja syreenileimua, vaan eipä haittaa. Kyllä kelpasi päiväkahvitella tuoreiden kesäkukkien "katveessa" parinkymmenen asteen lämmössä.

Tätä hommaa piisaa, vielä ainakin kymmenisen metriä...

Humala hieman jätesäkkimatkailusta väsähtäneenä

Näistä intoilin eilen, ihanat värit!

Naisväellä puutarhamyymälässä. Ei pitänyt ostaa oikeastaan mitään. Lähti kuitenkin lapasesta ja kotipihassa nostelin auton kontista kassitolkulla petunioita, orvokkeja, pelargonioita ja muutaman ruukkuruusun. Erityisen ilahtunut olin polkakaramellin värisistä petunioista. Tytär sai valita orvokkierän ja väriskaala on suorastaan iloinen. Iltapäivän istutuspuuhissa yllätin itsenikin reippailla yhdistelmillä mm. pinkkiä ja sitruunankeltaista, vau! Täytyy kuvata kunhan vähän virkistyvät ensin.

Perennaosastolta tarttui muutama jättiverbenan taimi matkaan. Harmillisesti tuo pitkänhuiskea perhosten houkutin ei taida lukeutua monivuotiseksi näillä leveysasteilla. Nuo lilansävyiset kaunottaret päätyivät syysleimujen sekaan.

Miehen projekti heinäseiväsaidan kanssa alkaa olemaan loppusuoralla. Toisen kerran, vau!

Perennapenkin kivireunuksia kohenneltu illalla mustarastaiden konserttia kuunnellen. Kivien kanssa värkkääminen on melkoista hommaa, mutta samalla saa tehdä ajatustyötä ja punoa uusia juonia puutarhaan. Muutamaa kukkapenkin aukkopaikkaa täytin ajatuksissani tummakurjenpolven ja lehtosinilatvan siementaimilla, mielessä oli myös parin viikon päähän sijoittuva kevätreissu Tommolan tilalle Leivonmäelle; luultavasti upeita uutuuksia tarhaan luvassa.

 Pihaesikot (Primula x pubescens) kukkivat jo kauniisti.

Aatu -koira heinänsyönnissä. Kirjopikarililjoja (Fritillaria meleagris).

Ruusun pesu

Mies vei äitienpäivänä puutarhamyymälään. Sain pitkän ja hartaan päätösprosessin jälkeen valittua ruusun. Järjestä viis, päädyin EasyElegance 'Kashmir' -lajikkeeseen. Yleensä tarkistan jo myymälässä ruukkujen sisällön, mutta tällä kertaa jäi jostain syystä väliin. Kotona otin ruusun ruukustaan; onneksi olen oppinut tunnistamaan vihollisen munineen päivineen. Eiköhän ruukussa ollut rykelmittäin kotilon munia. Ei auttanut muu kuin karistella kaikki mullat ämpäriin ja antaa ruusulle alapesut loppusilaukseksi. Pesuvedet kaadoin munien joukkoon ämpäriin ja nyt mietin, mikä aika hukuttaa munat ja tarvitaanko varmistukseen kemiallisia aseita kuten mäntysuopaa, tiskiainetta tai tolua...hmm...

Ruusu pääsi lopulta penkkiin, toivottavasti se kesti koettelemuksen.

Äitienpäivän kynnyksellä

Kiitos äiti, paras innoittajani. Ihanaa äitienpäivää!!!

Puutarhaan saapui tänään postipaketissa uusia asukkaita. Olin kärppänä heti aamusta postissa ja paketista löytyikin varsin terhakkaita kavereita. Perhoangervot (Gillenia trifoliata), kyläkurjenpolvet (Geranium pratense 'Double Jewel') ja komeamaksaruohot (Sedum 'Xenox') sekä omalle äidille tilattu yllätys.

Mikä parasta, kerrankin saatoin puuhailla pihalla useamman tunnin. Kurjenpolvet ja angervot sain istutettua, mutta levoton tekijä lähti sitten poukkoilemaan. Sain askarreltua lapselle kesäkukkapenkin, perattua kaivonrenkaan rikkaruohottuneen kasvualustan, haettua hernekepit, jaettua ja istutettua jumalattoman kokoiseksi paisuneen jaloangervon. Hädin tuskin pistolapiolla sain halkaistua. Maksaruohot sitten huomenna kivikkotarhaan. Niistä olen erityisen innoissani, ovat nimittäin mustalehtisiä.

Parin päivän sateet humauttivat kasvun, pari kuvaa tarhasta.

Komeamaksaruoho komeassa kasvussa

Valkotäpläimikkä (Pulmonaria saccharata)

Hevosvoimaa

Mysteerilaatikon sisältö. Nyt meillä on puutarhatraktori, jee! Räyhäkkä peli, 21 hv. Ja keltainen peräkärry. Kun välimatkoja alkaa olemaan kymmeniä metrejä ja kärrättävää kohtuullisen paljon, niin tämä tulee helpottamaan oleellisesti pihatöitä.

Idänsinililjoja (Scilla siberica) rosarion laidalla

Kääpiötulppaaneja (Tulipa turkestanica) kivikkotarhassa

Pari keväistä kuvaa. Pihaan oli ilmestynyt suuri laatikko. Mitäköhän se sisältää?

Askareita kevätillassa

Viileä kevätilta. Kasvihuoneen reunusta uusittu hiljalleen. Viitisen vuotta on tämä huone palvellut ja sen kunniaksi hieman kasvojen kohotusta. Ikkunapuitteet maalasin pari viikkoa sitten ja reunahommaa siinä sivussa pätkä kerrallaan. Vanhoja kiviä nostellessa paljastui ikävä yllätys; lehtokotiloiden kuoria ja munia pilvin pimein. Minkäänlaiset myrkyt eivät tule kysymykseen. Onneksi pihapiirissä riittää visertäjää jos jonkinlaista, veikkaan että rastaille ainakin kelpaa. Ja siileille. Ja tarjoan niille ruoaksi pienen vuohenputkipöheikön nokkosella ryyditettynä.

Sisälattian kunnostus jäänee ensi kevääseen, mutta tuo ovi on kyllä pakko maalata. Vanhoja tiiliä löytyy sieltä täältä tonttia, edelliset asukkaat ovat tykänneet värkätä niistä grillejä ainakin kolmeen paikkaan. Jatkan mahdollisesti tuon kynnyksen pieneksi poluksi.

Piti vähän sipistellä välillä ja laitoin pari orvokkia. Kuten kuvasta näkyy, meillä asuu luova pieni ihminen. Osa kivistä on saanut mahtavat värit. Ruotsinlippu -kivi on kaiketi miehen taiteilema...

Herukanhoriskot

Kokeellista kasvinlisäystä. Tämä komean lehtevä ilmestys on haettu huhtikuun alussa sisälle ja toiveiden mukaisesti purkissa on nyt virkeitä juuria. Pihan laidassa on ikivanhaa mustaherukkaa, mutta ikävä kyllä myös vihoviimeinen vitsaus; karhunköynnös eli elämänlanka. Nimensä veroinen paholainen, jota ei kovin helposti hävitetä ainakaan tässä puutarhassa. Näinpä yritän siirtää herukkaa tällä tavoin toisille kulmille, katsotaan miten onnistuu. Yksi oksa on jo päätynyt niin sanotun rosarion kulmalle istutuskohtauksen iskettyä männä viikolla ja ihan kokeilumielessä. Nyt pliis hieman lämpimämpää, niin laitan nämäkin pihalle.

Ruipelot

Säälittävää porukkaa kasvihuoneessa. Tomaatin reppanat kokivat koulinnan nro 2 pääsiäisen jälkeisellä viikolla ja saman tien tuuppasin ne ansariin. Ei turhaa hempeilyä. No, ovat ne saaneet suojakseen hallaharsoa sen mitä varastoista löytyi sekä lämpöpatterin. Tomaattien viljely ei ole vahva laji minulle, se on myönnettävä. Sitkeästi kuitenkin vuodesta toiseen yritän ja tämän vuoden taktiikkana on siis kylmällä pelottelu sekä Neudorffin täsmälannoite. Osa tästä jengistä joutuu ulkoruokintaan kelien lämmettyä, joten paras totutella.

Kevättä rinnassa

Tästä on hyvä aloittaa bloggailu. Kevät on vähintäänkin pari viikkoa etuajassa. Paahteisen kivikkotarhan kasvukausi alkoi sinitähtien, metsätulppaanien ja kevätkurjenmiekkojen kukinnalla.

Kuvat tässä blogissa on otettu ihan perusdigikameralla. Jos kovin innostun, niin hankin sitten järkkärin. Mielestäni ihan kelvollisia kuvia saa näinkin.