Sataa sataa ropisee

Sateinen ja kolea kesä jatkuu. Puutarhamyymälässä sai käyskennellä viikonloppuna kaikessa rauhassa, ilmeisesti normaalien ihmisten into on jo laantumaan päin :). Maltilliset hankinnat kuvassa alla: keltajapaninangervot (Spiraea japonica 'Firelight' ja ' Golden princess'). Keltainen on pääsääntöisesti "pannassa" puutarhassa, mutta jokin näissä pirtsakoissa pensaissa viehätti. Kuva ei tee oikeutta pinkin ja keltaisen yhdistelmälle. Pääsivät kivikkotarhan kuolleeseen nurkkaan rikkomaan harmaan, mustan, pinkin ja valkoisen harmoniaa.

Tässä tämä yhdistelmä, josta postailin jokunen päivä sitten: purppurakeijunkukkia taustalla ja ihana uusi syysleimu 'Creme de menthe' etualalla. Tekee pinkit kukat sitten aikanaan.

Sähäkät ketoneilikat (Dianthus deltoides) joutuvat antamaan periksi sateelle ja availemaan vastentahtoisesti kukkiaan.

Hyvästi kasvihuoneen hellivä lämpö! Kesäkurpitsat ovat värjötelleet kaksi päivää ulkosalla, sillä viikonloppuna sain vihdoin istutettua ne lopullisesti. Hyvin ovat pärjäilleet. Ensimmäistä kertaa muuten kesäkurpitsaa kasvattelen, saa nähdä kuinka onnistuu. Taustalla kaivonrenkaassa koristekrassia ja hernettä. 

Mielessä kypsyy ajatus betonivaluista, mitähän kivaa keksisi...

Ihana illakko (Hesperis matronalis)on siitä hauska, että se saattaa putkahtaa milloin mistäkin. Tänä kesänä tarhan ainokainen töröttää syyshortensioiden joukossa. Pihan laitamilla vuohenputkipöheikössä näkyi olevan muutama valkoinen yksilö.

Sinilemmiön (Lithodora diffusa) kukka ei ole koolla pilattu, mutta huikean sininen erottuu.

Napolinlaukka (Allium neapolitanum) eilen ilta-auringossa.

Ruusuja

Ruusutarhassa kukkivat parhaillaan suviruusu (Rosa 'Poppius') ja punalehtiruusu (Rosa glauca). Suviruusu on opettanut yhden asian: ei kannata laittaa aggressiivisesti juurivesoja kasvattavaa ruusua toisten joukkoon vaan yksittäin. Vesoja saa riuhtoa ja katkoa pitkin kesää. Kuvassa kaverina rotkolemmikki, söötti pari.

No, tämä ei kuulu mitenkään joukkoon. Piti tämä räpsäys kuitenkin laittaa, kun nuo värit hivelivät omaa silmää iltasella. Dalmatian kurjenpolvi, sulkaneilikka ja jokin maksaruoho.

Tummaa kauneutta

Jostain syystä tummat kasvit kiehtovat; erityisesti tumman ja vaalean yhdistelmät. Tänään kaivelin kuunliljojen varjoon jääneet kirjavalehtiset syysleimut ja istutin ne purppurakeijunkukkien viereen, hyvännäköinen pari. Kuvissa muutama tumma kaunotar puutarhasta. Akileija 'W. Guinness' (taas kuvattuna) on kasvattanut tuuhean kukkakruunun.

Kurjenmiekka, jonka nimeä en tiedä (äidin aarteistosta joskus meille kiikuttamani). Kyseinen kurjenmiekka on jokin kääpiölajike, kasvaa noin 30 cm korkeaksi. Pirteän vihreät lehdet. Melkein hypähdin ilosta ilmaan pari päivää sitten, kun huomasin tämän kesän kukinnan alkaneen. Ja hups, voikukan lehtihän se siellä on linssiluteena :). Meillä saa jokunen rikkaruoho elellä aikansa (kunhan ei ole karhunköynnös).

Viime kesänä pihaamme muuttaneet purppuraheisiangervot (Physocarpus opulifolius 'Diabolo') ovat lähteneet mukavasti kasvuun ja toinen jaksaa jo kukkia. Harmaalehtisten kivikkokasvien kanssa syntyy hyvä kontrasti. Täytyypä muistaa kuvata. Ja kappas muurahaista, joka poseeraa kukassa.

Juhannusreissun tuliaiset

Juhannus kului leppoisasti kotipuolessa ja mestarin (äidin) puutarhaa ihastellen. Mukaan lähti melkoinen joukko ihanuuksia. Alla kuvissa muutama. Lisäksi sain loistoinkarvilleaa, akileijaa ('White Barlow' todennäköisesti), hopeatäpläpeippiä, paratiisililjaa ja nukkapähkämöä. Viime talvi oli kova omille nukkapähkämöilleni, jotka kasvoivat monta vuotta reippaasti kivikon laidassa. Saattaa tosin olla, että kupsahtivat vanhuuttaan. Eilisilta meni mukavasti istutellessa. Samalla huomasin, että joudun jo heti alkuun siirtämään Tommolasta hankkimiani taimia, sillä enpä keväällä arvannut kuinka reheväksi piha taas tulee.  

Mökinruusu (Rosa majalis) pääsi takapihalle

Tämä saattaa olla jokin kellukka, hyvin erikoiset kukat

Tähkähietalilja (Anthericum liliago)

Hyvää juhannusta!

Kukkaisniityt kuin keijukaisten tukkaa, sammalmättäät kuin pehmyttä nukkaa. On korkean korkea taivaankaari taikaa on täynnä yö mittumaarin. Yölintu hiljaa armastaan huhuu senkin voi kuulla kun luonto puhuu. Kokon liekkien viimein sammuvan näemme. Hetkeksi yöttömään yöhön viel jäämme. -Eeva Peltonen-

Kotilaiturilta

Keskikesän kukkasia

Kylmä keli on hillinnyt kasvua ja onneksi. Saa nauttia kukista tavallista kauemmin. Juhannusviikon alussa satoi räntää! 

Punapietaryrtti (punapäivänkakkara)(Tanacetum coccineum). Taitaa olla vähän hitaasti syttyvä, vasta parin vuoden jälkeen istutuksesta näyttää siltä, että se on alkanut viihtymään.

Kivikkotarhassa sulkaneilikka (Dianthus plumarius) ja dalmatiankurjenpolvi (Geranium dalmaticum) sulassa sovussa.

Tuoksuvatukka (Rubus odoratus) kukkii runsain mitoin. Pöheikkö vaatisi reipasta pienennysleikkausta, mutta on valtavan kaunis kukkiessaan.

Rannassa kasvaa uskollisena kurjenmiekka, luultavasti japanin kurjenmiekka (Iris ensata). Parina ensimmäisenä vuotena haaveksin värikkäästä rantapenkereestä, mutta homma jäi suurin piirtein tähän. Ehkä sitten eläkkeellä.

Uusi ilme ja miten se syntyy osa 2

Iltapäivällä pääsin jatkamaan "taideteosta" ja sain tehtyä sen valmiiksi.

Itsetehdyt ötökkä ja lehti, tähän asti irrallisina hakeneet paikkaansa. Nyt vielä ympärille istutukset...

  

Vihdoinkin kukassa! Ihana, tumma särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis 'Valentine'). Viime kesän tulokkaita. Säväyttävä!

Yllätys lehtien alla! Kiinanlaikkuköynnöksen parivuotias alku kukkii. Ihana vieno tuoksu. Nuo tukilangat eivät ole kovin vakuuttavat, täytyy kehitellä jotain muuta.

Uusi ilme ja miten se syntyy osa 1

Tästäpä lähtee kuvasarja liikkeelle, toivottavasti jo huomenna on jatkoa luvassa. Päätin aloittaa valmistelut pieneen yksityiskohtaan. Siinä kohtaavat kivi, betoni ja teräs. Kuten kuvasta näkyy, maasta ei tarvinnut kuin kuoria nurmikko päältä. Tilusten maapohja talon etupuolella (jossa pääosin kaikki istutukset ovat) on silkkaa hiesua eli ehkä kaikkein epäkiitollisin maa mitä kuvitella saattaa. 

Muutaman vuoden sitkeällä maanparannuksella olen saanut tuloksia aikaiseksi ja kasvit näyttävät viihtyvän. Maanparannus tapahtuu seuraavasti: myöhään syksyllä ja alkukeväästä lisään kompostia. Perennat jäävät pääosin paikoilleen yli talven ja keväällä pilkon ne maan katteeksi. Keväällä lannoitan joko kanan- tai hevonkakalla sekä kalkitsen. Kesällä katan penkkejä ruohonleikkuusilpulla. Tärkeintä on saada maanalainen elämä toimimaan. Kun huomaa, että elämää on ja se voi hyvin, voi tuota lannoituspuolta hieman vähentää. Myrkkyjä ja kemiallisia lannoitteita en käytä. Tänään tosin harkitsin glyfosaattigeelin hankkimista havaittuani taas uudessa paikassa karhunköynnöstä, arrgh!

Tämä tuleva lisäys tulee ns. ruusutarhan jatkumoksi. Kuvassa taustalla norjanangervoa, syreenileimua (onnistunut pistokaslisäys), perho- ja jaloangervoa, pensaskärhö, metsätyräkin alut ja äitienpäivänä saatu ruusu. Ja liljoja.

Nurmikko hiiteen! Tai siis kompostiin

Kivi liikkui miesvoimalla tähän. Ja naisvoimalla pahvi-paperialustan päälle. Huh!

U

Lehtosinilatvoja. Olin unohtanut muuttovuodesta sen, että sinä kesänä tuli kylvettyä rantaan jonkinmoinen siemenseos rantakasveja. Ihmettelin kerran saunasta vilvoitellessa ihania kukkasia ja sitä, mistä ne ovat tulleet. Miehellä on onneksi muisti tallessa. Rannassa kasvaa ihastuttava joukko pohjanrantakukkaa, ranta-alpia, iltahelokkia, käenkukkaa, lehtosinilatvoja jne. Viime syksynä siirsin siementaimia perennojen joukkoon ja nyt ne kukkivat upeasti reilusti yli metrin korkeudessa.

Hansaruusu (Rosa rugosa 'Hansa') nupullaan. Näkee lähes kaikkialla kulkiessaan, mutta omassa paratiisissa tavallinen on jotain erityistä. En ole ruusuintoilija lainkaan, mutta pieni kokoelma kuuluu puutarhaan. Hansaruususta tykkään erityisesti sen huumaavan tuoksun ja todella kauniin ulkomuodon vuoksi.

Isoinkarvillea (Incarvillea delavayi). Toinen tupsuista oli kadonnut talven aikana, mutta tämä vielä jaksoi kasvattaa maagisen kukkansa. Kevyt suojaus ehkä ensi talvena...

Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris 'William Guinness')

Tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum). Maa peittyy heti keväällä samettisten lehtien peittoon ja lopulta ihanat aniliininpunaiset kukat. Lehtien tuoksua luonnehditaan mäntysuopamaiseksi...no jaa. Aromaattinen.

Nyppykurjenpolvi (Geranium renardii) uutuutena. Taas kerran, ihanat lehdet. Olivat tosiaan tarjouksessa ja kun juuria tarkastelin, en ihmettele miksi. Täytyy toivoa, että vielä ensi kesänä nousevat...

Muutamia kuvia. Illalla yritin hieman kuokkia, mutta mutta....en löytänyt mistään möyhennintä, jota käytän aina. Ei käy työnteko "väärillä" välineillä, joten luovutin tunnin kuluttua (tunnista haahuilin puolet möyhennintä etsien). Onneksi kuokkaa tarvitsee tällä hetkellä melko vähän, sen verran lehteviä istutusalueet ovat.

Hopeahärkki, helminukkajäkkärää ja maksaruohoja. 

Ukkolaukkoja. Taustalla lehtii ritarinkannuksia ja myskimalvoja.

Lumipalloheisi on todellinen kaunotar! Ikää noin viisi vuotta, korkeutta reilut pari metriä.

Raakile

Siinä se on! Kesän ensimmäinen tomaatti. Kun oikein tarkkaan katsoo.

Ja kesäkurpitsan taimet.

Sunnuntai sipistelyä

Tänään viimeiset tsinniat pääsivät paikoilleen. Sivusilmällä huomasin kesäkurpitsan taimien olevan siinä jamassa, että pikapuoliin on nekin istutettava. Muuten päivän puuhiksi riitti kastelu, kuvaaminen ja polkupyörän siirtäminen. Pari vuotta sitten vanhemmat toivat tullessaan kaksi pyörää: lapsen haaveileman kolmipyörän ja minun haaveileman romupyörän. Tuolloin sijoitin sen hieman epäedulliseen paikkaan, mutta nyt kun tuo heinäseiväsaita on, niin mikäpä muu siihen paremmin sopisi nojailemaan. 

Ensimmäiset kurjenpolvet aukovat nuppujaan. Kuuluvat myös suosikkeihini. Joku puutarhaguru (saattoi olla Alan Titchmarsh) neuvoi joskus, että jos istutuksista löytyy aukko, täytä se kurjenpolvilla. On kiitollinen perenna: vaatimaton ja varma joka paikan kukka. Lajikkeita useita. Kuvissa tummakurjenpolvi (Geranium phaeum) ja olisikohan toinen idänkurjenpolvi (Geranium himalayense). 

Kurinalaisuutta

Nimittäin puutarhamyymälässä eilen. Japaninverivaahteran istutus taisi innostuttaa miehen ja niin sitä taas kurvailtiin paikalliseen. Tommolan tilan tiimoilta lupailin, etten ostelisi heti mitään. Yllättävän hyvin meni reissu omasta puolesta: tartuin ainoasta kurjenpolvitarjoukseen ja ostin muutaman nyppykurjenpolven. Metsänreunassa ikimännyn juurella kasvavat nyt tämän puutarhan ensimmäiset alppiruusut, kaksi Mikkeliä. Lisäksi mukaan tarttui pari purppuraheisiangervoa ja grönlanninhanhikkia.

Hieman onnettoman näköinen tuo on, mutta ilmeisesti yksi kestävimmistä. Juuriston katteeksi haravoitiin kariketta mäntyjen juurilta.

Perjantaihuvit

Kivityöt tulivat valmiiksi, mahtavaa! Pärjää taas muutaman vuoden noilla reunuksilla. Ensimmäiset tsinniat pääsivät perennapenkin aukkopaikkaan. Tunnustus: aiemmin keväällä ensimmäinen erä tsinniakylvöksiä pääsi pahemman kerran kuivahtamaan ja taas kerran tuli todistettua että kesäkukkien siemenkasvatus ei taida olla minun laji. Tällä kertaa en lannistunut, vaan kylvin uuden satsin suoraan kasvihuoneeseen muovisiin potteihin (turvepotit ei vaan toimi) muutama viikko sitten. Jos siirretyt eivät nyt päivän paahteessa kuukahda, saatoin onnistua. 

Akileijat ovat parhaimmillaan juuri nyt. Lemppari koska A) leviää juuri sopivasti ja helposti myös siemenestä, B) kaunis jo alkukeväästä tuuheine lehtineen ja ennen kaikkea C) koskaan ei tiedä millainen jälkeläinen maasta putkahtaa. Akileijat taitavat olla risteytymisessä mestareita. Nämä ovat mahdollisesti lehtoakileijaa (Aquilegia vulgaris) ja kääpiöjapaninakileijaa (Aquilegia flabellata). Jotain risteytymää on molemmissa päässyt tapahtumaan.

Kasvihuoneen ovistopparina kuorsaa kivinen katti. 

Tuoksuttelua

Kyllä kelpaa käyskennellä ukkosen jäljillä lämpimän kosteassa tarhassa. Tuoksu on kuin kukkakaupassa: kielot, syreenit (naapurin), iirikset - vähemmästäkin huumaantuisi. Kesä kauneimmillaan.

Kurjenmiekka on yksi lemppareista, ainakin jos tuoksun perusteella pitäisi valita. Tämä taitaa olla miehen isomummolta alunperin anopin pihan kautta kiertänyt, ilmeisesti saksankurjenmiekka (Iris germanica).

Oli pakko napata vielä yksi tulppaaniotos. En muista lajiketta, mutta liljakukkaisiin todennäköisesti kuuluu. Varsi on lähemmäs metrin mittainen ja kukka naisen käden kokoinen; aika vaikuttava ryhmä jo muutamasta. Taustalla ukkolaukka avautumassa. Laukat ovat suosikkejani sipulikukista (eikä muuten ole myyristä vaivaa, kun laukkoja penkkiin laittaa).

Nuukuus iski turveharkko-ostoksilla. Kolme harkkoa parilla kympillä!!! Ei, ei ja ei. Lamppu syttyi tällä kertaa miehen päässä ja niinpä tuleva japanilaisvaikutteinen osio sai reunukset vanhoista omenapuu pölkyistä.

Japaninverivaahtera (Acer palmatum 'Bloodgood') talvehti viime talven valoisassa kellarin rapussa ja pääsi vasta nyt ulos. Lehdet ovat vielä vihreät, toivottavasti saavat kesän kuluessa saman dramaattisen tummuuden kuin viime vuonna. Puu jää näillä näkymin kesän jälkeen ulos, saa nähdä kuinka käy I-vyöhykkeen kasville...

Jouluruusut (Helleborus niger) saivat uuden paikan timanttituijan katveesta. Jospa nyt kasvu lähtisi käyntiin paremmin. Kuvausrekvisiitaksi osui kukkapenkkiin jäänyt pajuruukku, johon kaivelin orvokin siementaimia.

Erikoisuuksia

Heaven, I was in heaven!! Tommolan tilan tuomisia kuvassa. Listan mukaisia hankintoja: kirjavalehtinen lehtoakileija (Aquilegia vulgaris 'Woodside variegata'), täpläkurjenpolvi (Geranium maculatum 'Espresso') ja syysleimu (Phlox paniculata 'Creme de menthe'). Heräteostoksina: metsätyräkki (Euphorbia dulcis 'Chameleon'), pensaskärhö (Clematis recta purpurea), luppio (Sanguisorba parviflora), rusopunalatva (Eupatorium fistulosum 'Atropurpureum') ja rohtopunalatva (Eupatorium perfoliatum). Kirsikaksi kakkuun  oranssia puutarhaan, upea aasiankullero (Trollius asiaticus). Lähti tosiaan lapasesta - seuraavalla kerralla lähden ilman listaa ja suunnitelmaa.

Sininen ja valkoinen pihasyreeni löysivät tänään paikkansa. Ja sainpas vihdoin loputkin kasvihuoneen asukit paikoilleen. Muutama tomaatti kokeilussa ulkona. Laitoin jo viime viikolla kylmään ja sateeseen, hyvin ovat kestäneet.