Tästäpä lähtee kuvasarja liikkeelle, toivottavasti jo huomenna on jatkoa luvassa. Päätin aloittaa valmistelut pieneen yksityiskohtaan. Siinä kohtaavat kivi, betoni ja teräs. Kuten kuvasta näkyy, maasta ei tarvinnut kuin kuoria nurmikko päältä. Tilusten maapohja talon etupuolella (jossa pääosin kaikki istutukset ovat) on silkkaa hiesua eli ehkä kaikkein epäkiitollisin maa mitä kuvitella saattaa.
Muutaman vuoden sitkeällä maanparannuksella olen saanut tuloksia aikaiseksi ja kasvit näyttävät viihtyvän. Maanparannus tapahtuu seuraavasti: myöhään syksyllä ja alkukeväästä lisään kompostia. Perennat jäävät pääosin paikoilleen yli talven ja keväällä pilkon ne maan katteeksi. Keväällä lannoitan joko kanan- tai hevonkakalla sekä kalkitsen. Kesällä katan penkkejä ruohonleikkuusilpulla. Tärkeintä on saada maanalainen elämä toimimaan. Kun huomaa, että elämää on ja se voi hyvin, voi tuota lannoituspuolta hieman vähentää. Myrkkyjä ja kemiallisia lannoitteita en käytä. Tänään tosin harkitsin glyfosaattigeelin hankkimista havaittuani taas uudessa paikassa karhunköynnöstä, arrgh!
Tämä tuleva lisäys tulee ns. ruusutarhan jatkumoksi. Kuvassa taustalla norjanangervoa, syreenileimua (onnistunut pistokaslisäys), perho- ja jaloangervoa, pensaskärhö, metsätyräkin alut ja äitienpäivänä saatu ruusu. Ja liljoja.
 |
| Nurmikko hiiteen! Tai siis kompostiin |
 |
| Kivi liikkui miesvoimalla tähän. Ja naisvoimalla pahvi-paperialustan päälle. Huh! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti