Kivityöt tulivat valmiiksi, mahtavaa! Pärjää taas muutaman vuoden noilla reunuksilla. Ensimmäiset tsinniat pääsivät perennapenkin aukkopaikkaan. Tunnustus: aiemmin keväällä ensimmäinen erä tsinniakylvöksiä pääsi pahemman kerran kuivahtamaan ja taas kerran tuli todistettua että kesäkukkien siemenkasvatus ei taida olla minun laji. Tällä kertaa en lannistunut, vaan kylvin uuden satsin suoraan kasvihuoneeseen muovisiin potteihin (turvepotit ei vaan toimi) muutama viikko sitten. Jos siirretyt eivät nyt päivän paahteessa kuukahda, saatoin onnistua.
Akileijat ovat parhaimmillaan juuri nyt. Lemppari koska A) leviää juuri sopivasti ja helposti myös siemenestä, B) kaunis jo alkukeväästä tuuheine lehtineen ja ennen kaikkea C) koskaan ei tiedä millainen jälkeläinen maasta putkahtaa. Akileijat taitavat olla risteytymisessä mestareita. Nämä ovat mahdollisesti lehtoakileijaa (Aquilegia vulgaris) ja kääpiöjapaninakileijaa (Aquilegia flabellata). Jotain risteytymää on molemmissa päässyt tapahtumaan.
Kasvihuoneen ovistopparina kuorsaa kivinen katti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti