Piti istuttaa sipuleita...

...mutta, mutta. Puoli päivää aikaa rakkaan harrastuksen parissa. Ja kukkapenkki kyykkäilyksi aika meni ihan tarkalleen. Kaikkihan lähti, kuten yleensä, pihakierroksesta. Pieni ihme kukassa pihan paraatipaikalla: tarhajouluruusu näyttää viihtyvän erinomaisesti. 

Ja ajatuksen virta jatkuu...'ehkä kupponen kahvia. Tepastelenpas kasvihuoneelle. Jaa, onpas vielä paljon vihreitä tomaatteja. Autetaan kypsymisessä poistamalla lehdet ja katkomalla latvat. Tulipa paljon tavaraa kompostiin. Kurkataanpas samalla pressun alle. Vitsit miten hyvää multaa on kesän mittaan syntynyt. Kyllä tämä kolmilokeroinen kompostitehdas on sitten hyvä, ja muutamasta kuormalavasta kyhätty. Siirrän osan toiseen lokeroon ja osan vien kukkapenkkiin, kun on kuitenkin niin hyväksi mullaksi maatunut. Ensi kesänä en ehkä tarvitse enää ostomultaa lainkaan!'

'Tää kivikkopenkki kyllä vaatii kunnon syyshuollon samalla. Nyt taidan tehdä samalla tuon toisen pään, kun jotenkin se loppuu kesken. Ja nyt viimeistään hävitän vuohenkellon. On se kyllä paha leviämään, viisainta ottaa ronskisti kasvualustaa vaihtoon. Helminukkajäkkäräkin on levinnyt vähän luvattoman paljon. Sitä siirränkin tuumauspenkin lähelle. Tulee hyvä - ja miten paljon tilaa taas uusille ihanuuksille'

'Nyt taidan kokeilla sitä hellanluukkujuttua tuohon kivikon reunaan. Tökkään pari pintaan noussutta kasvitieteellisen tulppaanin sipulia ylempään luukkuun. Tuo sammaloitunut karahka näyttäis hyvältä mun silmiin, laitan sen myös. Ai niin ja tuolta siirrän betoniputken palan ja tuolta metän reunasta tuon ruostuneen vanteen. Niihin voi laittaa ulkotulia syyspimeillä, kunhan vain sahaan tuon aina tiellä olevan pihlajan oksan edestä. Ketoneilikkaa tuohon ja sammalleimua tuohon. Varsinainen romula - no kauneus on katsojan silmässä.'

Siinähän se sunnuntai meni - ja kaikki sipulit pusseissa edelleen.

Kaaospunontaa kanukan ja pajunoksista

Perhosten leikkiä

Vau, mikä perhospäivä tänään olikaan! Kaksi vanhaa syysmaksaruohoa olivat uskomattomia magneetteja: neitoperhosia ja amiraaleja oli parhaimmillaan parikymmentä. Muutamia yökkösiä, yksittäinen sitruunaperhonen ja ihmeitten ihme, yksi nokkosperhonen. Nokkosperhosia ei ole näkynyt kahteen kesään, joten katselin näkyä lähes tippa silmässä. Keväällä hankintaan muutama syysmaksaruoho lisää. 

Neitoperhonen kiinanasterilla

Neitoperhonen syysmaksaruoholla

Amiraalit purjeet pystyssä

Nokkosperhonen huilailee helminukkajäkkärällä

Amiraaliperhosia ja neitoperhosia syysmaksaruoholla

Amiraaliperhonen

Neitoperhonen purppurapunalatvalla

Viikonlopun puutarhapuuhina oli yleistä siistimistä ja yhden pikku projektin aloittaminen. Tyhjensin vanhan kaivonrenkaan, siivosin mullat rikkaruohojen juurista ja kuljetin ritarinkannus- väriminttupenkkiin. Miksi? No siksi, että kaivonrenkaaseen rakentuu oleskelupihan vesiaihe lorisevine lähteineen. Viereisen kaivonrenkaan tyhjentämisen jätin suosiolla toiselle kertaa. Siihen puolestaan rakentuu harjateräksestä komea kärhötuki, joka toivon mukaan ennen pitkää peittää varsin ikävän näköisen likakaivon varoitusvilkun.

Mummolan syksy

Viikonloppu vanhempien luona. Aurinko paistoi, muuttomatkalla olevat hanhet kaakattivat lähipellolla ja puutarhassa oli syksyn sävyjä.

Pihasaunalle johtavan nurmipolun ylle kaartuu valtava kanukka. Syksyn kukista kukassa jalokurjenpolvi, värimintut, syysvuokko ja kallionauhukset.

Yksi mummolan ihmeistä: ruostekukat (Crocosmia x crocosmiiflora) hehkuvat ties monetta vuottaan takapihalla. Ne ovat selviytyneet IV-vyöhykkeen talvista päälle haravoidun lehtipatjan alla. Luultavasti pihassa on myös suotuisa pienilmasto.

Kivikkotarhaa.

Syyssyrikässä (Buddleja davidii) kuhisi kymmenittäin neitoperhosia. Tämä siis toinen ihme pihalta. Muita arkoja selviytyjiä ovat olleet pensasmagnolia ja japaninverivaahtera.

Lumikärhö (Clematis 'Summer snow')valtoimenaan vastavalossa.

Ja sitten pikkuisen kotiinviemistä. Pusseista löytyy persiljaa, lehtikaalia ja mangoldia, sipuleiden alta porkkanoita. Laatikon sisällön istutin nyt iltasella kukkapenkkeihin; idänunikon, akileijan ja inkarvillean siementaimia. Käsilaukkuun kätkin tarhakylmänkukan, valkoisen ritarinkannuksen ja valkoisen idänunikon siemeniä.

Kiitos äiti ja isä!

Erään kurpitsan tarina ja tuoksuvia herneitä

Vähän uutta, ruokapostaus. Kurpitsoja kasvoi tänä kesänä oikein mukavasti kasvilavoissa hevonkakan voimalla. 

Miehet saavat tehtyä chilinkasvatuksesta suurta hifistelyä. Minulla nämä ovat kasvaneet kasvihuoneessa melko vaatimattomalla hoidolla kesästä toiseen ilman mitään ihmetemppuja. Toisaalta minulle chilit ovat kausikasviksia eikä ympärivuotinen harrastus. Kuvassa on melko stydi 'Georgia flame'. Punastumaan eivät kyllä millään ennätä tänä kesänä, mutta makua riittää vihreänäkin.

Noin kilon painoinen kurpitsa ja 'Georgia flame' ennen...

...ja jälkeen. 

Sosekeitto = vauvanruoka, mutta asia on eri silloin, kun itsekasvatetusta laittelee. Resepti ei voisi olla helpompi: kurpitsaa, hieman vettä, chiliä oman maun mukaan ja 200 g tuorejuustoa oman maun mukaan (chilituorejuusto toimii erinomaisesti). Rahtunen suolaa viimeistelee samettisen elämyksen.

Onnistumisen kokemus: tuoksuherneet ovat kukkineet valtoimenaan kasvilavassa tavallisten herneiden joukossa. Huumaavan tuoksuisia kukkia on saanut kerätä maljakkoon vähintään kerran viikossa.

Kiinanasterit ovat loppukesän kukkia. Vasta viimeisen viikon sisällä ne ovat alkaneet availemaan nuppujaan. Nämä yksivuotiset ovat myös yllättäneet helppoudellaan.

Viikon hyönteiskuva: pienen selvittelyn jälkeen tämä osoittautui nelitäpläjääräksi.